Tänään mä tajusin jotain: mun farkut on löysät! Mä oon käyttänyt noita samoja farkkuja melkein joka päivä, mut tänään mä jotenkin koin valaistumisen. Enhän mä oo edes hirveesti laihtunut... Mut nyt vyötärössä on tyhjää, lantiolla on tyhjää, reisissä on tyhjää! Tavallisesti mä käytän aina tiukkoja farkkuja ja mä kans haluun, et farkut on oikeesti tiukat melkein nilkkaan asti. Nilkassa saa olla vähän ylimääräistä, mut ei missään nimessä mitään purjelahkeita. Tänään kuitenkin tajusin farkkujeni olevan isot ja jätin vyön pois ja annoin löysien housujen vaan roikkua rennosti mun lanteilla. Ihana fiilis! Enhän mä edelleenkään hyvältä näytä, mut silti toi vaikutti tosi positiivisesti mun koko päivään.
Ja joku tarkka lukija nyt varmaan sit sanoo, et ehkä ne sun farkut on venyny, kun oot niitä joka päivä käyttäny :) Näin varmasti on, mut ihan sama, jotenkin mulla on nyt vaan edes vähän pienempi fiilis :D
tiistai 1. kesäkuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Vaaka vs. mittanauha
Onneksi otin mittanauhan käyttöön heti ensimmäisestä punnituksesta lähtien! Muuten olisin nyt varmaan ihan hermorauniona, kun paino on pudonnut viimeisen parin viikon aikana vain puoli kiloa! Mittanauha kuitenkin paljastaa, että senttejä on karissut ympäri kroppaa, huh! Toivoa siis vielä on, vaikka kilot ei ehkä enää jatkossa tipu kilo/viikko-tahtia.
Vaikka senttejä (ja kilojakin) on tässä viimeisen 1,5 kuukauden aikana lähtenyt jonkin verran, on peili armoton tuomari. Peilailin taas vaihteeksi itseäni ja sain todeta, että erityiset ongelmakohdat mulla on sisäreidet, jenkkakahvat ja maha sekä kasvot ja kaksoisleuka. Niin, ja tietty kans allit. En oo koskaan ollut sellaisessa rasvaprosenttimittauksessa, mutta ilman mittauksiakin tiedän, että läskiä on ihan liikaa. Varsinkin noissa mun luettelemissa paikoissa. Pääseeköhän niistä ikinä eroon?
Vaikka senttejä (ja kilojakin) on tässä viimeisen 1,5 kuukauden aikana lähtenyt jonkin verran, on peili armoton tuomari. Peilailin taas vaihteeksi itseäni ja sain todeta, että erityiset ongelmakohdat mulla on sisäreidet, jenkkakahvat ja maha sekä kasvot ja kaksoisleuka. Niin, ja tietty kans allit. En oo koskaan ollut sellaisessa rasvaprosenttimittauksessa, mutta ilman mittauksiakin tiedän, että läskiä on ihan liikaa. Varsinkin noissa mun luettelemissa paikoissa. Pääseeköhän niistä ikinä eroon?
lauantai 29. toukokuuta 2010
Juokse villi lapsi
Hallelujah! Mä jaksan JUOSTA!!!
Mä oon tässä parin viime viikon aikana alkanut juosta. Kuten joku ehkä muistaakin, oon aikaisemmin kirjoittanut, miten vastenmielistä juoksu mulle aina on ollut. Mulle on iskenyt aina jo parin sadan metrin jälkeen ihan hirvee pistos kylkeen ja sit tuntuu, et happi loppuu ja jalat ei enää kanna. Siis parin sadan metrin jälkeen!
Nyt mä oon kuitenkin päättänyt kohottaa juoksukuntoani kunnolla. Netissä on kuulemma ties mitä juoksuohjelmia, mut mä en oo ainakaan toistaiseksi vielä alkanut mitään sellaista noudattaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia, niin voi kuitenkin vinkata mullekin :)
Oon käynyt nyt keskimäärin 2 - 3 kertaa viikossa juoksulenkillä. Tai siis lenkillä, joka sisältää juoksua. Vuorottelen nimittäin lenkilläni kävely- ja juoksuosuuksia. Ekalla kerralla jaksoin juosta ehkä aina pari minuuttia kerralla ja sitten vaihdoin kävelyyn, kunnes tuntui taas siltä, että vois lähteä juoksemaan. Lenkin mitta kokonaisuudessaan on arviolta noin 7 km, tai sanotaan nyt 6 - 8 km, kun oon niin tajuttoman huono arvioimaan etäisyyksiä. On ihan uskomatonta, miten mä oon joka kerralla jaksanut juosta aina vähän pidemmän matkan kerralla. Tänään tein uudet ennätykset ja tässä mun tän päivän lenkin saldo:
6 min kävely
12 min juoksu
4 min kävely
4 min 30 sek juoksu
3 min kävely
4 min juoksu
4 min 30 sek kävely
5 min 30 sek juoksu
3 min 30 sek kävely
--> yhteensä 21 min kävelyä, 26 min juoksua
Noilla juoksuosuuksilla en vetänyt itseäni ihan piippuun, olisin siis periaatteessa jaksanut juosta kerrallaan vähän kauemminkin, mutta mun juoksumatkat meni just sopivasti siten, että aina kun oli hiekkatietä, mä juoksin ja sitten kun hiekkatie vaihtui asfaltiksi, mä vaihdoin juoksun kävelyksi.
Oon erityisen ylpeä tosta 12 minsan ekasta juoksupätkästä! Tää nyt kuulostaa ehkä monen mielestä täysin naurettavalta, mutta mä en oo varmaan ikinä elämässäni juossut 12 minuuttia putkeen! Kuulen siis korvissani historian lehtien havinaa! Samalla 12 minuuttia tarkoittaa Cooperin testiä. En ole koskaan joutunut koulussa tai missään muuallakaan juoksemaan Cooperia ja oon ollut tosi helpottunut, koska oon aina ollut varma, että enhän mä mitään 12 minsaa jaksa yhteen menoon edes juosta. Nyt tuli sitten toikin hypoteesi todistettua vääräksi!
Kunto siis nousee ihan uskomatonta vauhtia! Tosin toisaalta mä vähän luulen, että tää juokseminen on ollut mulle myös aika psykologinen juttu. Oon jotenkin uskotellut itselleni, että mä en jaksa juosta ja sen vuoksi oon luovuttanut jo ennen kuin oon edes yrittänyt. On hyvin mahdollista, että jo mun ekalla varsinaisella juoksu-kävely-lenkillä mä olisin ton 12 min jaksanut tuosta, mutta en silloin vielä siihen itse uskonut. Nyt kun tietää, että viime lenkillä mä jaksoin juosta niin ja niin kauan, niin kyllä mä tälläkin kertaa jaksan juosta vähintään yhtä pitkän matkan. Niin sitä sitten joka kerta tsempaa itseään vähän enemmän ja hyvä olo valtaa mielen ja kropan, kun huomaa, että todella jaksaa juosta. Seuraavalla lenkillä onkin tavoite juosta 15 min putkeen ja ehkä mä voisin muutenkin noita muita juoksuosuuksia vähän pidentää.
Tavallisesti juoksen muuten aina iPod korvilla. Se on vähän niin kuin mun personal trainer. Mä aina päätän, et nyt juksen tän biisin loppuun ja sit mä voin seuraavan kappaleen ajan hengähtää ja kävellä jne. Tänään jouduin kuitenkin jättämään mun iPodin kotiin lataukseen ja lähdin lenkille ilman tsemppimusiikkia. Mutta ei kulunut kovinkaan montaa minuuttia, kun mun mieli alkoi soittaa mulle ihan omaa taustamusaa. Ettekä ikinä arvaa, kenen biisit mun päässä alkoi soida: Pelle Miljoona! Hahaa :D En oo ikinä erityisemmin diggaillut Pelleä, mut nyt ekaks jostain alitajunnasta mun päähän kirposi Pellen Juokse villi lapsi -biisi ja sitten jossain vaiheessa kappale vaihtui Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan -kipaleeseen! Pakko myöntää, että noi kappaleet toimi kyllä ihan tajuttoman hyvin tsemppareina! Mut on toi ihmismieli kyllä muuten todella outo... Mulla ei oo mitään mielikuvaa, koska olisin edes noita Pellen kappaleita viimeksi kuullut. En omista yhtään Pellen levyä eikä mun iPodissa oo yhtään Pellen biisiä. No, ehkä pitää joku kaunis päivä uhrata muutama euro Pellen hyväksi. Tai sitten ei ;D
Mut kyllä tän päivän lenkissä oli jotain huonoakin. Mä sain nimittäin vasempaan jalkapohjaani vesikellon. Nyt jalka on siis vähän arka. Pitää siis pitää ehkä pari päivää taukoa ennen kuin palaan lenkkipolulle. Harmi. Jos joku osaa antaa hyvän neuvon, miten vesikellosta pääsee mahdollisimman nopeasti eroon, niin sana on taas vapaa.
Huomenna onkin sitten taas viikkomittauksen vuoro. Hauskat viikonloput!
Mä oon tässä parin viime viikon aikana alkanut juosta. Kuten joku ehkä muistaakin, oon aikaisemmin kirjoittanut, miten vastenmielistä juoksu mulle aina on ollut. Mulle on iskenyt aina jo parin sadan metrin jälkeen ihan hirvee pistos kylkeen ja sit tuntuu, et happi loppuu ja jalat ei enää kanna. Siis parin sadan metrin jälkeen!
Nyt mä oon kuitenkin päättänyt kohottaa juoksukuntoani kunnolla. Netissä on kuulemma ties mitä juoksuohjelmia, mut mä en oo ainakaan toistaiseksi vielä alkanut mitään sellaista noudattaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia, niin voi kuitenkin vinkata mullekin :)
Oon käynyt nyt keskimäärin 2 - 3 kertaa viikossa juoksulenkillä. Tai siis lenkillä, joka sisältää juoksua. Vuorottelen nimittäin lenkilläni kävely- ja juoksuosuuksia. Ekalla kerralla jaksoin juosta ehkä aina pari minuuttia kerralla ja sitten vaihdoin kävelyyn, kunnes tuntui taas siltä, että vois lähteä juoksemaan. Lenkin mitta kokonaisuudessaan on arviolta noin 7 km, tai sanotaan nyt 6 - 8 km, kun oon niin tajuttoman huono arvioimaan etäisyyksiä. On ihan uskomatonta, miten mä oon joka kerralla jaksanut juosta aina vähän pidemmän matkan kerralla. Tänään tein uudet ennätykset ja tässä mun tän päivän lenkin saldo:
6 min kävely
12 min juoksu
4 min kävely
4 min 30 sek juoksu
3 min kävely
4 min juoksu
4 min 30 sek kävely
5 min 30 sek juoksu
3 min 30 sek kävely
--> yhteensä 21 min kävelyä, 26 min juoksua
Noilla juoksuosuuksilla en vetänyt itseäni ihan piippuun, olisin siis periaatteessa jaksanut juosta kerrallaan vähän kauemminkin, mutta mun juoksumatkat meni just sopivasti siten, että aina kun oli hiekkatietä, mä juoksin ja sitten kun hiekkatie vaihtui asfaltiksi, mä vaihdoin juoksun kävelyksi.
Oon erityisen ylpeä tosta 12 minsan ekasta juoksupätkästä! Tää nyt kuulostaa ehkä monen mielestä täysin naurettavalta, mutta mä en oo varmaan ikinä elämässäni juossut 12 minuuttia putkeen! Kuulen siis korvissani historian lehtien havinaa! Samalla 12 minuuttia tarkoittaa Cooperin testiä. En ole koskaan joutunut koulussa tai missään muuallakaan juoksemaan Cooperia ja oon ollut tosi helpottunut, koska oon aina ollut varma, että enhän mä mitään 12 minsaa jaksa yhteen menoon edes juosta. Nyt tuli sitten toikin hypoteesi todistettua vääräksi!
Kunto siis nousee ihan uskomatonta vauhtia! Tosin toisaalta mä vähän luulen, että tää juokseminen on ollut mulle myös aika psykologinen juttu. Oon jotenkin uskotellut itselleni, että mä en jaksa juosta ja sen vuoksi oon luovuttanut jo ennen kuin oon edes yrittänyt. On hyvin mahdollista, että jo mun ekalla varsinaisella juoksu-kävely-lenkillä mä olisin ton 12 min jaksanut tuosta, mutta en silloin vielä siihen itse uskonut. Nyt kun tietää, että viime lenkillä mä jaksoin juosta niin ja niin kauan, niin kyllä mä tälläkin kertaa jaksan juosta vähintään yhtä pitkän matkan. Niin sitä sitten joka kerta tsempaa itseään vähän enemmän ja hyvä olo valtaa mielen ja kropan, kun huomaa, että todella jaksaa juosta. Seuraavalla lenkillä onkin tavoite juosta 15 min putkeen ja ehkä mä voisin muutenkin noita muita juoksuosuuksia vähän pidentää.
Tavallisesti juoksen muuten aina iPod korvilla. Se on vähän niin kuin mun personal trainer. Mä aina päätän, et nyt juksen tän biisin loppuun ja sit mä voin seuraavan kappaleen ajan hengähtää ja kävellä jne. Tänään jouduin kuitenkin jättämään mun iPodin kotiin lataukseen ja lähdin lenkille ilman tsemppimusiikkia. Mutta ei kulunut kovinkaan montaa minuuttia, kun mun mieli alkoi soittaa mulle ihan omaa taustamusaa. Ettekä ikinä arvaa, kenen biisit mun päässä alkoi soida: Pelle Miljoona! Hahaa :D En oo ikinä erityisemmin diggaillut Pelleä, mut nyt ekaks jostain alitajunnasta mun päähän kirposi Pellen Juokse villi lapsi -biisi ja sitten jossain vaiheessa kappale vaihtui Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan -kipaleeseen! Pakko myöntää, että noi kappaleet toimi kyllä ihan tajuttoman hyvin tsemppareina! Mut on toi ihmismieli kyllä muuten todella outo... Mulla ei oo mitään mielikuvaa, koska olisin edes noita Pellen kappaleita viimeksi kuullut. En omista yhtään Pellen levyä eikä mun iPodissa oo yhtään Pellen biisiä. No, ehkä pitää joku kaunis päivä uhrata muutama euro Pellen hyväksi. Tai sitten ei ;D
Mut kyllä tän päivän lenkissä oli jotain huonoakin. Mä sain nimittäin vasempaan jalkapohjaani vesikellon. Nyt jalka on siis vähän arka. Pitää siis pitää ehkä pari päivää taukoa ennen kuin palaan lenkkipolulle. Harmi. Jos joku osaa antaa hyvän neuvon, miten vesikellosta pääsee mahdollisimman nopeasti eroon, niin sana on taas vapaa.
Huomenna onkin sitten taas viikkomittauksen vuoro. Hauskat viikonloput!
perjantai 28. toukokuuta 2010
Hiljaisuus
Tässä onkin melkein pari viikkoa vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin. Olin viime viikolla reissussa ja tällä viikolla on ollut muuten vaan kova kiire, joten en ole ehtinyt pahemmin ajatuksiani kirjoitella. Nyt oon kuitenkin jälleen mukana kuvioissa ja yritän jatkossa kirjoitella taas vähän useammin.
Viime viikon mittaustuloksissa oli pientä jumitusta havaittavissa. Takana oli helteisen lämmin viikko ja olin syönyt lähes päivittäin jäätelöä. Iso miinus! Lisäksi matkasin viikolla kotiin porukoiden luokse enkä pystynyt kunnolla vastustamaan äidin lihapatojen kutsua. Vaikka ruoka oli periaatteessa ihan tavallista kotiruokaa, niin kyllä se sitten kuitenkin oli aika paljon tuhdimpaa kuin mun omat raejuustomössöt... Viime viikon punnituksessa paino pysyi siis samana ja muutenkin mitat pienenivät vain ihan vähän, jos ollenkaan. Toivottavasti ylihuomenna olisi taas parempia uutisia tiedossa...
Tapasin tossa muuten pari päivää sitten yhden hyvän vanhan ystäväni, jonka kanssa me nähdään nykyään ihan liian harvoin. Viimeks oltiin nähty joskus tammikuun pakkasilla! Nyt siis nähtiin pitkästä aikaa ja voi että, toi mun ystävä oli laihtunut ihan tajuttomasti! Ei toi ystävä ikinä mikään lihava ole ollut, mutta hän on ruumiinrakenteeltaan hieman "iso" eli isoluinen ja lihaksikas ja ehkä siinä on ollut ihan vähän ylimääräistä lihasten ja luiden ympärillä. Tosi nätti tyttö kuitenkin ja aina ihan normaalipainoinenkin. No, nyt kaveri oli muutama kuukausi sitten aloittuanut uuden elämän ja laihtunut melkein kymmenen kiloa! Tulos oli saavutettu ihan yksinkertaisesti eli aerobista liikuntaa lisäämällä ja vastaavasti syömistä vähentämällä. Ystävä ei ollut kieltänyt itseltään mitään totaalisesti, mutta oli yleisesti pienentänyt aterioiden annoskokoa ja jättänyt herkuttelut yhteen päivään viikossa.
Noi mun ystävän saavutukset kyllä kannustavat muakin jatkamaan tätä uutta elämää! Lisäksi toi mun ystävä huomasi, että mäkin olen tässä ihan vähän laihtunut :) Myös mun äiti muuten kysyi viime viikolla, että olenko mä laihtunut. Mähän en ole kertonut tän blogin ulkopuolella kenellekään, että yritän laihtua, joten kyllä noi pienet vihjailut mun laihtumisesta ihmeellisesti antaa lisäenergiaa :)
Tänään törmäsin muuten aivan ihanan kuuloiseen kakkureseptiin. Tsekatkaa täältä, jos uskallatte :) Sitten kun painan alle 60 kiloa, niin teen tollaisen kakun. Jos mun aikataulut pitää, niin paino on alle 60 kg, kun mun parhaalla ystävällä on synttärit. Voisin siis leipoa hänelle kakun ja maistaa sitä itse pienen palan siinä samalla. Vielä pitäis siis muutama viikko tyytyä vain haaveilemaan tosta kakusta...
Nyt mun pitää lopettaa, mutta huomenna tai viimeistään sunnuntaina mä palaan taas kirjoittamaan.
Viime viikon mittaustuloksissa oli pientä jumitusta havaittavissa. Takana oli helteisen lämmin viikko ja olin syönyt lähes päivittäin jäätelöä. Iso miinus! Lisäksi matkasin viikolla kotiin porukoiden luokse enkä pystynyt kunnolla vastustamaan äidin lihapatojen kutsua. Vaikka ruoka oli periaatteessa ihan tavallista kotiruokaa, niin kyllä se sitten kuitenkin oli aika paljon tuhdimpaa kuin mun omat raejuustomössöt... Viime viikon punnituksessa paino pysyi siis samana ja muutenkin mitat pienenivät vain ihan vähän, jos ollenkaan. Toivottavasti ylihuomenna olisi taas parempia uutisia tiedossa...
Tapasin tossa muuten pari päivää sitten yhden hyvän vanhan ystäväni, jonka kanssa me nähdään nykyään ihan liian harvoin. Viimeks oltiin nähty joskus tammikuun pakkasilla! Nyt siis nähtiin pitkästä aikaa ja voi että, toi mun ystävä oli laihtunut ihan tajuttomasti! Ei toi ystävä ikinä mikään lihava ole ollut, mutta hän on ruumiinrakenteeltaan hieman "iso" eli isoluinen ja lihaksikas ja ehkä siinä on ollut ihan vähän ylimääräistä lihasten ja luiden ympärillä. Tosi nätti tyttö kuitenkin ja aina ihan normaalipainoinenkin. No, nyt kaveri oli muutama kuukausi sitten aloittuanut uuden elämän ja laihtunut melkein kymmenen kiloa! Tulos oli saavutettu ihan yksinkertaisesti eli aerobista liikuntaa lisäämällä ja vastaavasti syömistä vähentämällä. Ystävä ei ollut kieltänyt itseltään mitään totaalisesti, mutta oli yleisesti pienentänyt aterioiden annoskokoa ja jättänyt herkuttelut yhteen päivään viikossa.
Noi mun ystävän saavutukset kyllä kannustavat muakin jatkamaan tätä uutta elämää! Lisäksi toi mun ystävä huomasi, että mäkin olen tässä ihan vähän laihtunut :) Myös mun äiti muuten kysyi viime viikolla, että olenko mä laihtunut. Mähän en ole kertonut tän blogin ulkopuolella kenellekään, että yritän laihtua, joten kyllä noi pienet vihjailut mun laihtumisesta ihmeellisesti antaa lisäenergiaa :)
Tänään törmäsin muuten aivan ihanan kuuloiseen kakkureseptiin. Tsekatkaa täältä, jos uskallatte :) Sitten kun painan alle 60 kiloa, niin teen tollaisen kakun. Jos mun aikataulut pitää, niin paino on alle 60 kg, kun mun parhaalla ystävällä on synttärit. Voisin siis leipoa hänelle kakun ja maistaa sitä itse pienen palan siinä samalla. Vielä pitäis siis muutama viikko tyytyä vain haaveilemaan tosta kakusta...
Nyt mun pitää lopettaa, mutta huomenna tai viimeistään sunnuntaina mä palaan taas kirjoittamaan.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Uudet mitat
Nyt on suunnilleen kuukausi takana tätä uutta elämää! Onneksi myös tulosta on syntynyt, vaikka ei tässä mitään maailman kahdeksatta ihmettä oo päässytkään syntymään. Viime viikko näyttää mittanauhan mukaan menneen tosi kivasti: vaikka vaa'an mukaan on lähtenyt "vain" kilo (oon kyllä erittäin tyytyväinen kilo/viikko-tahtiin!), niin sekä vyötäröltä, jenkkiksistä että lantiosta on lähtenyt 1,5 cm verrattuna viime viikkoon! En yhtään tiedä, miten tavallisesti muilla laihduttajilla kilon pudotus näkyy muissa mitoissa (saa kommentoida :)), mut mulle pääjuttu on, että mitat pienenee.
Eilen menin muuten syömään Marianne-tuutin. Toi oli ihan tietoinen valinta, ei mikään energiavajarin aiheuttama piinaava makeanhimokohtaussortuminen, jossa kädet täristen revin jätskin kääreet menemään ja hotkaisen koko tuutin puolessa minsassa. Tiesin jo ennen ruokakauppaan menoa, että ostan lämpimän sään kunniaksi yhden jäätelön ja syön sen nautiskellen illalla. Illalla mä tosiaan sitten nautin tuutin ihanasta mausta ja syönnin jälkeen olo oli hyvä. Morkkis ei iskenyt eikä toisaalta jäänyt sellainen fiilis, et nyt on pakko saada lisää jotain hyvää ja vähän äkkiä. Muistaako muuten kukaan, että Marianne-tuutteja oli myös joskus 90-luvulla? Niissä tuuteissa oli ihan tajuttoman ihanaa se hieman löysä piparminttu-suklaa-kastike, joka kiemurteli spiraalina tötterön uumenissa. Näissä uusissa Marianne-tuuteissa ei vastaavaa soosia ole, mikä on pieni pettymys. Tosin uusissa tuuteissa vohveli on sopivan rapeeta, ei sellaista pehmennyttä paperimassaa. Muistelisin myös, että vanhoissa tuuteissa oli Marianne-rouhetta myös jätskin seassa, ei pelkästään päälle ripoteltuna... Mut hyvää toi uusi tuuttikin siis on!
Tälle päivälle oon laatinut itselleni seuraavanlaisen ruokailuohjelman:
aamupala: keitetty muna, 2 viipaletta vesimelonia, 1,5 dl Valion vähäkalorista vadelmakeittoa
lounas: 1 kpl omatekemiä jauhelihapihvejä, 50 g raejuustoa, 1 rkl Pirkan sinappikurkkusalaattia, tomaatti
päivällinen: sama setti kuin lounaaksi (kaksi pienempää ateriaa päivässä on kuulemma parempi vaihtoehto kuin yksi iso...)
iltapala: 125 g Ehrmanns-rahkaa puolukalla
Liikunnan suhteen ajattelin jossain vaiheessa käydä heittämässä noin tunnin lenkin.
Eilen menin muuten syömään Marianne-tuutin. Toi oli ihan tietoinen valinta, ei mikään energiavajarin aiheuttama piinaava makeanhimokohtaussortuminen, jossa kädet täristen revin jätskin kääreet menemään ja hotkaisen koko tuutin puolessa minsassa. Tiesin jo ennen ruokakauppaan menoa, että ostan lämpimän sään kunniaksi yhden jäätelön ja syön sen nautiskellen illalla. Illalla mä tosiaan sitten nautin tuutin ihanasta mausta ja syönnin jälkeen olo oli hyvä. Morkkis ei iskenyt eikä toisaalta jäänyt sellainen fiilis, et nyt on pakko saada lisää jotain hyvää ja vähän äkkiä. Muistaako muuten kukaan, että Marianne-tuutteja oli myös joskus 90-luvulla? Niissä tuuteissa oli ihan tajuttoman ihanaa se hieman löysä piparminttu-suklaa-kastike, joka kiemurteli spiraalina tötterön uumenissa. Näissä uusissa Marianne-tuuteissa ei vastaavaa soosia ole, mikä on pieni pettymys. Tosin uusissa tuuteissa vohveli on sopivan rapeeta, ei sellaista pehmennyttä paperimassaa. Muistelisin myös, että vanhoissa tuuteissa oli Marianne-rouhetta myös jätskin seassa, ei pelkästään päälle ripoteltuna... Mut hyvää toi uusi tuuttikin siis on!
Tälle päivälle oon laatinut itselleni seuraavanlaisen ruokailuohjelman:
aamupala: keitetty muna, 2 viipaletta vesimelonia, 1,5 dl Valion vähäkalorista vadelmakeittoa
lounas: 1 kpl omatekemiä jauhelihapihvejä, 50 g raejuustoa, 1 rkl Pirkan sinappikurkkusalaattia, tomaatti
päivällinen: sama setti kuin lounaaksi (kaksi pienempää ateriaa päivässä on kuulemma parempi vaihtoehto kuin yksi iso...)
iltapala: 125 g Ehrmanns-rahkaa puolukalla
Liikunnan suhteen ajattelin jossain vaiheessa käydä heittämässä noin tunnin lenkin.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Ukkosta ilmassa
kuva täältäTänään on ollut ihan superflegmaattinen päivä. Kaikki alkoi jo aamulla, kun meinasin nukkua pommiin. En muista ollenkaan, että kello olis soinut. Äkkiä vaan havahduin ulkona jyrisseeseen ukkoseen ja olin saada slaagin, kun tajusin, että meinaan myöhästyä tentistä. Vedin nopeesti naamaan vähän rahkaa samalla kun puin ja sitten lähdin kiiruhtamaan kohti koulua. Vaikka mulla oli kiire, mä en saanut revittyä itestäni yhtään tehoja irti. Tuntui, että olisin vaan löntystellyt paikallani! Yöllä oli satanut vettä ja ilma oli tosi painostava ja kostea. Oli melkein kuin jossain tropiikissa.
Ehdin onneks tenttiin ajoissa, ja tais se tentti mennä loppujen lopuks kans ihan ok. Mun oli tarkoitus aamulla vielä vähän kerrata, mut taisin mä jotenkin selvitä ilman viimeisiä paniikkikertauksiakin. Tentin jälkeen olo oli kuitenkin yhä tosi löysä. Mä menin istuskelemaan koulun atk-luokkaan ja surffailin ihan turhilla sivuilla, vaikka oikeesti olis pitänyt tehdä kouluhommia. Ne siirty nyt sit huomiseksi. Tai ylihuomiseksi. Tai ens viikkoon. Sit raahauduin takas kotiin ja söin vähän, mut en siitäkään saanut tuntuvaa lisäenergiaa. Yritin hetken uppoutua hyvään kirjaan, mut en mä jaksanut sitäkään tehdä, joten menin pienille päikkäreille, jotka venyikin taas kolmituntisiksi. Päikkäreiden jälkeen vähän siivosin ja sit olikin jo aika taas syödä. Ruokailun jälkeen oon jatkanut zombeilua ja tuijottanut lähinnä telkkaria. Tänään tulee Suurin pudottaja -tuplat ja lisäks just alko Suomen lätkämatsi.
Mut on tässä velttoilussa ollut jotain hyvääkin: Mua ei oo tänään kiinnostanut yhtään mikään, ei edes HERKUTTELU! Joku olis voinut tuoda mun eteen ties mitä ihania suklaahoukutuksia, ja vaikka mä olisin haistanut niiden lumoavan tuoksun, mä olisin voinut ihan pokkana katsella herkkuja ilman kiduttavaa himoa.
Huomenna on kuitenkin pakko skarpata! Tän päivän flegmailu on toivottavasti johtunut pelkästään koko päivän jatkuneesta ukkosesta. Huomenna mä herään klo 8. Lähden sit lenkille ennen aamupalaa ja ennen kuin on liian kuuma (huomennakin pitäis olla hellettä). Lenkin jälkeen vedän pienet lihaskunnot, minkä jälkeen siirryn vähitellen aamupalaan. Eiköhän tolla tavalla päivä lähde ihan hyvin käyntiin.
Tänään mä oon syönyt:
aamupala: 125 g Ehrman-rahkaa, pakastemarjoja ja tilkka Valion vähäkalorista mustikkasoppaa
lounas: 100 g raejuustoa, 75 g tonnikalaa, pala kurkkua, vähän omenaa
päivällinen: yhden munan munakas muutamalla kinkkusiivulla, yhdellä tuoreella herkkusienellä, puolikkaalla sipulilla ja maustettuna tilkalla Sweet Thai -soosilla ja ripauksella mustapippuria
iltapala: 125 g rahkaa, 2 tl puolukkahilloa/puolukkasurvosta
Ehdin onneks tenttiin ajoissa, ja tais se tentti mennä loppujen lopuks kans ihan ok. Mun oli tarkoitus aamulla vielä vähän kerrata, mut taisin mä jotenkin selvitä ilman viimeisiä paniikkikertauksiakin. Tentin jälkeen olo oli kuitenkin yhä tosi löysä. Mä menin istuskelemaan koulun atk-luokkaan ja surffailin ihan turhilla sivuilla, vaikka oikeesti olis pitänyt tehdä kouluhommia. Ne siirty nyt sit huomiseksi. Tai ylihuomiseksi. Tai ens viikkoon. Sit raahauduin takas kotiin ja söin vähän, mut en siitäkään saanut tuntuvaa lisäenergiaa. Yritin hetken uppoutua hyvään kirjaan, mut en mä jaksanut sitäkään tehdä, joten menin pienille päikkäreille, jotka venyikin taas kolmituntisiksi. Päikkäreiden jälkeen vähän siivosin ja sit olikin jo aika taas syödä. Ruokailun jälkeen oon jatkanut zombeilua ja tuijottanut lähinnä telkkaria. Tänään tulee Suurin pudottaja -tuplat ja lisäks just alko Suomen lätkämatsi.
Mut on tässä velttoilussa ollut jotain hyvääkin: Mua ei oo tänään kiinnostanut yhtään mikään, ei edes HERKUTTELU! Joku olis voinut tuoda mun eteen ties mitä ihania suklaahoukutuksia, ja vaikka mä olisin haistanut niiden lumoavan tuoksun, mä olisin voinut ihan pokkana katsella herkkuja ilman kiduttavaa himoa.
Huomenna on kuitenkin pakko skarpata! Tän päivän flegmailu on toivottavasti johtunut pelkästään koko päivän jatkuneesta ukkosesta. Huomenna mä herään klo 8. Lähden sit lenkille ennen aamupalaa ja ennen kuin on liian kuuma (huomennakin pitäis olla hellettä). Lenkin jälkeen vedän pienet lihaskunnot, minkä jälkeen siirryn vähitellen aamupalaan. Eiköhän tolla tavalla päivä lähde ihan hyvin käyntiin.
Tänään mä oon syönyt:
aamupala: 125 g Ehrman-rahkaa, pakastemarjoja ja tilkka Valion vähäkalorista mustikkasoppaa
lounas: 100 g raejuustoa, 75 g tonnikalaa, pala kurkkua, vähän omenaa
päivällinen: yhden munan munakas muutamalla kinkkusiivulla, yhdellä tuoreella herkkusienellä, puolikkaalla sipulilla ja maustettuna tilkalla Sweet Thai -soosilla ja ripauksella mustapippuria
iltapala: 125 g rahkaa, 2 tl puolukkahilloa/puolukkasurvosta
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Idioottivarma tapa laihtua
kuva täältäVoi tota Karvista... Kyllä läski läskin tuntee!
Tänään pusu-laatikko alko taas vainota mua. Teki hirveesti mieli napsia yks tai kaks tai kakskytviis suukkoa. Seuraten Karvisen logiikkaa: jos mä nyt kerralla vedän koko loodan, niin eipä se mua enää jatkossa vainoo. Tavalla tai toisella varmaan joka ikiselle laihduttajalle tuttu ajatusketju. Onneks sain kuitenkin taas kontrolloitua himoni, mut silti keskittymiskyky oli oikeastaan koko päivän vähän hakusessa, kun teki mieli jotain hyvää.
Illalla mä sit ajattelin, et meen pienelle kävelylle ja sit kun tuun takas kotiin, käyn nopee Siwassa ja ostan itselleni vaikka tikkarin. Sää oli kuitenkin niin ihana, että mun pieni kävely venyi vähän pidemmäksi lenkiksi ja yhtäkkiä mun teki mieli alkaa juosta. Niinpä mä aloin juosta ja juoksin ehkä 500 metriä, mikä mulle on taas ihan mieletön saavutus, koska mähän en oo ikinä tykännyt juoksemisesta enkä oikeastaan ikinä oo juossut. Ton 500 metrin päästä olin ihan kuitti, mut yritin jatkaa reipasta kävelytahtia eteenpäin. Parin minsan jälkeen mun teki mieli taas juosta ja vedin taas lyhyehkön spurtin. Jatkoin sit tota juoksu-kävely-juoksu-rumbaa koko loppulenkin. Kun palasin kotiin, ohitin tyynen rauhallisesti Siwan enkä siis mennyt ostamaan edes sitä yhtä tikkaria.
Kotona olin ihan hiestä märkä ja naama oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Jalat oli ihan makaronia ja olo tajuttoman hyvä! Menin suihkuun ja suihkun jälkeen hellin jalkojani rentouttavalla mintturasvalla. Nyt ei tee yhtään mieli mitään hyvää ja muutenkin elämä taas hymyilee!
Nyt tarkkana kaikki laihduttajat! Idioottivarma tapa karistaa kiloja: aina kun tekee mieli herkutella, lähde lenkille! Mässäilyn jälkeen iskee kuitenkin hirvee morkkis, kun taas lenkin jälkeen olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin mahtava :)
Tänään pusu-laatikko alko taas vainota mua. Teki hirveesti mieli napsia yks tai kaks tai kakskytviis suukkoa. Seuraten Karvisen logiikkaa: jos mä nyt kerralla vedän koko loodan, niin eipä se mua enää jatkossa vainoo. Tavalla tai toisella varmaan joka ikiselle laihduttajalle tuttu ajatusketju. Onneks sain kuitenkin taas kontrolloitua himoni, mut silti keskittymiskyky oli oikeastaan koko päivän vähän hakusessa, kun teki mieli jotain hyvää.
Illalla mä sit ajattelin, et meen pienelle kävelylle ja sit kun tuun takas kotiin, käyn nopee Siwassa ja ostan itselleni vaikka tikkarin. Sää oli kuitenkin niin ihana, että mun pieni kävely venyi vähän pidemmäksi lenkiksi ja yhtäkkiä mun teki mieli alkaa juosta. Niinpä mä aloin juosta ja juoksin ehkä 500 metriä, mikä mulle on taas ihan mieletön saavutus, koska mähän en oo ikinä tykännyt juoksemisesta enkä oikeastaan ikinä oo juossut. Ton 500 metrin päästä olin ihan kuitti, mut yritin jatkaa reipasta kävelytahtia eteenpäin. Parin minsan jälkeen mun teki mieli taas juosta ja vedin taas lyhyehkön spurtin. Jatkoin sit tota juoksu-kävely-juoksu-rumbaa koko loppulenkin. Kun palasin kotiin, ohitin tyynen rauhallisesti Siwan enkä siis mennyt ostamaan edes sitä yhtä tikkaria.
Kotona olin ihan hiestä märkä ja naama oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Jalat oli ihan makaronia ja olo tajuttoman hyvä! Menin suihkuun ja suihkun jälkeen hellin jalkojani rentouttavalla mintturasvalla. Nyt ei tee yhtään mieli mitään hyvää ja muutenkin elämä taas hymyilee!
Nyt tarkkana kaikki laihduttajat! Idioottivarma tapa karistaa kiloja: aina kun tekee mieli herkutella, lähde lenkille! Mässäilyn jälkeen iskee kuitenkin hirvee morkkis, kun taas lenkin jälkeen olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin mahtava :)
tiistai 11. toukokuuta 2010
Virhe
VAROITUS: KIRJOITUS SISÄLTÄÄ HERKKUJA! JOS HERKUTTELUHIMO ISKEE HELPOSTI, LOPETA LUKEMINEN TÄLLÄ KERTAA TÄHÄN!
Mä en tiedä, mikä muhun eilen illalla meni. Jostain ihmeen hetken mielijohteesta mä aloin selata ruokablogeja. VIRHE!!! Vähänkö alko taas tehdä mieli kaikkea kiellettyä... Himo iski täysillä jostain takavasemmalta ja siinä mä sitten kärvistelin ja himoitsin kaikkia bloggaajien superhoukuttelevia tuotoksia. Varsinkin kaikki leivonnaiset oli tehdä mut hulluksi!!! Pullaa, kakkua, keksiä, torttua, suklaamössöä, leivoksia, jäätelöä, marenkia, pirtelöä, karkkia, vanukasta, kiisseliä, kääretorttua, pipareita, pikkuleipiä, brownieseja, muffineja, wienereitä, piirakkaa, kohokasta, panna cottaa, tiramisua, korvapuusteja, mokkapaloja, munkkeja, donitseja, lettuja, pannukakkua, kaurapaistosta, pavlovaa, rahkaa, tuulihattuja jne. Kaikki kuvat näytti jumalaisen herkullisilta! Mä säästän nyt teitä lukijoita ja muita laihduttajia sen verran, että en liitä tähän postaukseen yhtään mitään herkkukuvaa, vaikka mun mielessä edelleen vilisee pelkät kräämit ja sokerisörsselit.
Lisäks viime päivinä mun on alkanut tehdä mieli leipää. Mähän en varsinaisesti vedä mitään vhh-dieettiä, mut oon pyrkinyt karsimaan kaikista turhimmat hiilarit pois mun ruokavaliosta. Tosin en mä ennenkään syönyt kuin ehkä kaks leipää päivässä, mut nyt kun ne oon jättänyt pois, niin jotenkin on alkanut leipäkin himottaa.
Eikä muuten varmaan tarvii kertoo, mitä mun viime yön uni koski kaiken ton virtuaaliherkuttelun jälkeen. No mä kerron silti. Olin unessani Café Esplanadin tiskillä ja tilasin itselleni taivaallisen valkosuklaakuorrutetun marjamuffinin!
Nyt mun pitää taas yrittää nollata tilanne. Täytyy sulkea silmät, vetää syvään henkeä ja palauttaa mieleen, miksi mä haluan laihtua. Miksi mä tahdon laihtua. Ehkä tästäkin koettelemuksesta taas selvitään ilman sortumista. Ei oo helppoa, mut ehkä tääkin sit vaan vahvistaa (ja ties mitä muita kliseitä).
Mä en tiedä, mikä muhun eilen illalla meni. Jostain ihmeen hetken mielijohteesta mä aloin selata ruokablogeja. VIRHE!!! Vähänkö alko taas tehdä mieli kaikkea kiellettyä... Himo iski täysillä jostain takavasemmalta ja siinä mä sitten kärvistelin ja himoitsin kaikkia bloggaajien superhoukuttelevia tuotoksia. Varsinkin kaikki leivonnaiset oli tehdä mut hulluksi!!! Pullaa, kakkua, keksiä, torttua, suklaamössöä, leivoksia, jäätelöä, marenkia, pirtelöä, karkkia, vanukasta, kiisseliä, kääretorttua, pipareita, pikkuleipiä, brownieseja, muffineja, wienereitä, piirakkaa, kohokasta, panna cottaa, tiramisua, korvapuusteja, mokkapaloja, munkkeja, donitseja, lettuja, pannukakkua, kaurapaistosta, pavlovaa, rahkaa, tuulihattuja jne. Kaikki kuvat näytti jumalaisen herkullisilta! Mä säästän nyt teitä lukijoita ja muita laihduttajia sen verran, että en liitä tähän postaukseen yhtään mitään herkkukuvaa, vaikka mun mielessä edelleen vilisee pelkät kräämit ja sokerisörsselit.
Lisäks viime päivinä mun on alkanut tehdä mieli leipää. Mähän en varsinaisesti vedä mitään vhh-dieettiä, mut oon pyrkinyt karsimaan kaikista turhimmat hiilarit pois mun ruokavaliosta. Tosin en mä ennenkään syönyt kuin ehkä kaks leipää päivässä, mut nyt kun ne oon jättänyt pois, niin jotenkin on alkanut leipäkin himottaa.
Eikä muuten varmaan tarvii kertoo, mitä mun viime yön uni koski kaiken ton virtuaaliherkuttelun jälkeen. No mä kerron silti. Olin unessani Café Esplanadin tiskillä ja tilasin itselleni taivaallisen valkosuklaakuorrutetun marjamuffinin!
Nyt mun pitää taas yrittää nollata tilanne. Täytyy sulkea silmät, vetää syvään henkeä ja palauttaa mieleen, miksi mä haluan laihtua. Miksi mä tahdon laihtua. Ehkä tästäkin koettelemuksesta taas selvitään ilman sortumista. Ei oo helppoa, mut ehkä tääkin sit vaan vahvistaa (ja ties mitä muita kliseitä).
maanantai 10. toukokuuta 2010
Kokovartalopeili
Tänään tapahtui jotain tosi outoa.
Mulla ei ole kotona kokovartalopeiliä. Muutenkaan en ihan hirveesti harrasta peilailua. Tänään kuitenkin koulun vessassa mä katsoin itseäni isosta peilistä vähän pidempään ja jotenkin mä tajusin, etten oo ihan niin valtava valas kuin mitä mä aina ajattelen olevani. Toki mulla on ällö löllö maha, tursuvat jenkkikset, järkyt reidet jne. Mut silti tilanne ei ehkä oo täysin toivoton.
Ok, mulla oli mustat vaatteet päällä, kun mä itseäni peilailin, ja mustahan tunnetusti vähän hoikentaa. Eikä mun tavoitteet tosta ahaa-elämyksestä mihinkään muuttuneet - alle 60 kiloon on pakko päästä! Silti oli jotenkin pysäyttävää nähdä itsensä vähän pienempänä kuin mitä aina ennen on nähnyt...
Mun tän päivän syömiset:
aamupala: keitetty muna ja lasi appelsiinimehua
lounas: 100 g KESO-raejuustoa, puoli säilykepurkillista tonnikalaa, pala kurkkua
päivällinen: täytetty kesäkurpitsavene (ks. viime postaus)
iltapala: Aurinkoinen-piltti (aprikoosia, ananasta, persikkaa)
Suunnitelma huomisen syömisiksi:
aamupala: täysviljakaurapuuro marjoilla
lounas: 100 g KESO-raejuustoa, puoli säilykepurkillista tonnikalaa, pala kurkkua
päivällinen: täytetty kesäkurpitsavene
iltapala: Kuningatar-piltti
Jos muuten jonkun mielestä mä syön täysin väärin laihtumisen kannalta ajateltuna, niin please, jätä kommentti!
Voimia kaikille laihduttajille! Muistakaa, että omissa silmissä tilanne näyttää usein pahemmalta kuin mitä todellisuus on :)
Mulla ei ole kotona kokovartalopeiliä. Muutenkaan en ihan hirveesti harrasta peilailua. Tänään kuitenkin koulun vessassa mä katsoin itseäni isosta peilistä vähän pidempään ja jotenkin mä tajusin, etten oo ihan niin valtava valas kuin mitä mä aina ajattelen olevani. Toki mulla on ällö löllö maha, tursuvat jenkkikset, järkyt reidet jne. Mut silti tilanne ei ehkä oo täysin toivoton.
Ok, mulla oli mustat vaatteet päällä, kun mä itseäni peilailin, ja mustahan tunnetusti vähän hoikentaa. Eikä mun tavoitteet tosta ahaa-elämyksestä mihinkään muuttuneet - alle 60 kiloon on pakko päästä! Silti oli jotenkin pysäyttävää nähdä itsensä vähän pienempänä kuin mitä aina ennen on nähnyt...
Mun tän päivän syömiset:
aamupala: keitetty muna ja lasi appelsiinimehua
lounas: 100 g KESO-raejuustoa, puoli säilykepurkillista tonnikalaa, pala kurkkua
päivällinen: täytetty kesäkurpitsavene (ks. viime postaus)
iltapala: Aurinkoinen-piltti (aprikoosia, ananasta, persikkaa)
Suunnitelma huomisen syömisiksi:
aamupala: täysviljakaurapuuro marjoilla
lounas: 100 g KESO-raejuustoa, puoli säilykepurkillista tonnikalaa, pala kurkkua
päivällinen: täytetty kesäkurpitsavene
iltapala: Kuningatar-piltti
Jos muuten jonkun mielestä mä syön täysin väärin laihtumisen kannalta ajateltuna, niin please, jätä kommentti!
Voimia kaikille laihduttajille! Muistakaa, että omissa silmissä tilanne näyttää usein pahemmalta kuin mitä todellisuus on :)
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Ähkyilyä ja hyvää fiilistä
Tää viikko onkin vierähtänyt tosi nopeesti enkä ole pahemmin ehtinyt päivittää tänne fiiliksiä. Kuten tosta viime postauksesta kävikin ilmi, alkuviikko sujui hyvin, mitä nyt oli vähän turhan väsynyt olo. Keskiviikosta eteenpäin mä oon vähän lisännyt syömistä ja tähdännyt noin 1000+ kcal/päivä, mikä on kivasti antanut lisäenergiaa tehdä asioita.
Herkuistakin oon edelleen pysynyt aika kaukana. Torstaina tosin ostin torilta pallon jäätelöä, kun oli niin ihana sää ja jätskikiska osui sopivasti kohdalle. Jäätelö maistui ihan tajuttoman hyvältä! Ennen olisin ostanut kaks palloa, mut nyt yhdessäkin oli ihan tarpeeksi syömistä. Nam!
Eilen ostin kaupasta kuivattuja hedelmiä. Ajattelin, et ne olis parempi vaihtoehto lauantaiherkuksi kuin karkkipussi tai suklaalevy. Söinkin sitten niitä ihan liikaa ja mulle tuli ihan hirvee ähky. Tunsin kuinka hedelmät turposivat mahassa ja lopulta mun masu oli niin iso, että näytti kuin olisin ollut 8. kuulla raskaana. Ja odottanut vähintään kolmosia. Mun oli illalla pakko lähteä lenkille, kun olo oli niin hirvee, mut lenkki oikeastaan vaan pahensi oloa, kun en saanut hengitettyä kunnolla, kun maha oli niin paisunut, ettei pallea toiminut kunnolla. Onneks olo vähitellen illan mittaan helpotti ja nyt tänä aamuna ei ollut enää yhtään ähky fiilis.
Eilen kokkasin muuten tosi hyviä täytettyjä kesäkurpitsoja! Tällaisia niistä tuli:
Tää on näitä Mitä tänään syötäisiin -reseptejä ja tarkat ohjeet voi tsekata täältä (kirjoita hakukenttään kesäkurpitsaveneet). Jauhelihaa ei kyllä tarvita noin paljoa kuin mitä ohjeessa sanotaan. Mä laitoin 300 g ja siinäkin oli ehkä vähän liikaa. Lisäks pekoniakin laitoin vähemmän (140 g). Ohjettahan on muutenkin helppo varioida: jos haluu esim. kasvisversion, niin lihat voi korvata vaikka sienillä ja kasviksilla. Mutta toi jauhelihatäyte ainakin toimi tosi hyvin! Näitä teen joskus varmasti uudestaankin! Tosin nyt pitää eka syödä vielä muutama päivä näitä tänkertaisiakin tuotoksia, kun enhän mä nyt koko satsia yhdessä illassa voinut syödä...
Viikko on siis sujunut taas hyvin ja onneksi viikkomittauksessakin näkyy kehitystä! Kiva, kun paino putoaa ja ihanaa, kun mitat muutenkin pienenee! Ja nyt näyttää siltä, että senttejä lähtee tasaisesti ympäri kroppaa! Toivottavasti sama meno jatkuu ens viikolla! Ja sitä seuraavalla! Ja sitä seuraavalla! Ja sitä seuraavalla...
Herkuistakin oon edelleen pysynyt aika kaukana. Torstaina tosin ostin torilta pallon jäätelöä, kun oli niin ihana sää ja jätskikiska osui sopivasti kohdalle. Jäätelö maistui ihan tajuttoman hyvältä! Ennen olisin ostanut kaks palloa, mut nyt yhdessäkin oli ihan tarpeeksi syömistä. Nam!
Eilen ostin kaupasta kuivattuja hedelmiä. Ajattelin, et ne olis parempi vaihtoehto lauantaiherkuksi kuin karkkipussi tai suklaalevy. Söinkin sitten niitä ihan liikaa ja mulle tuli ihan hirvee ähky. Tunsin kuinka hedelmät turposivat mahassa ja lopulta mun masu oli niin iso, että näytti kuin olisin ollut 8. kuulla raskaana. Ja odottanut vähintään kolmosia. Mun oli illalla pakko lähteä lenkille, kun olo oli niin hirvee, mut lenkki oikeastaan vaan pahensi oloa, kun en saanut hengitettyä kunnolla, kun maha oli niin paisunut, ettei pallea toiminut kunnolla. Onneks olo vähitellen illan mittaan helpotti ja nyt tänä aamuna ei ollut enää yhtään ähky fiilis.
Eilen kokkasin muuten tosi hyviä täytettyjä kesäkurpitsoja! Tällaisia niistä tuli:
Tää on näitä Mitä tänään syötäisiin -reseptejä ja tarkat ohjeet voi tsekata täältä (kirjoita hakukenttään kesäkurpitsaveneet). Jauhelihaa ei kyllä tarvita noin paljoa kuin mitä ohjeessa sanotaan. Mä laitoin 300 g ja siinäkin oli ehkä vähän liikaa. Lisäks pekoniakin laitoin vähemmän (140 g). Ohjettahan on muutenkin helppo varioida: jos haluu esim. kasvisversion, niin lihat voi korvata vaikka sienillä ja kasviksilla. Mutta toi jauhelihatäyte ainakin toimi tosi hyvin! Näitä teen joskus varmasti uudestaankin! Tosin nyt pitää eka syödä vielä muutama päivä näitä tänkertaisiakin tuotoksia, kun enhän mä nyt koko satsia yhdessä illassa voinut syödä...
Viikko on siis sujunut taas hyvin ja onneksi viikkomittauksessakin näkyy kehitystä! Kiva, kun paino putoaa ja ihanaa, kun mitat muutenkin pienenee! Ja nyt näyttää siltä, että senttejä lähtee tasaisesti ympäri kroppaa! Toivottavasti sama meno jatkuu ens viikolla! Ja sitä seuraavalla! Ja sitä seuraavalla! Ja sitä seuraavalla...
tiistai 4. toukokuuta 2010
Viikko ilman herkkuja!
Tää viikko on käynnistynyt ihan kivasti. Nyt on viikko takana ilman herkkuja, oujeah! Ehkä tähän alkaa tottua :) Viime pe-la olivat mun tuskaisimmat päivät ja mä vähän luulen, et sen tuskaisemmaksi olo ei enää makeanhimon suhteen voi käydä, joten viime päivien pienet houkutustuntemukset ei tunnu enää missään!
Tosin on tässä kyllä tullut muita ihan outoja houkutuksia. Esim. tänään mun piti syödä lounaaksi raejuustoa, tonnikalaa ja kurkkua, mut sit puolenpäivän aikaan kun olin yliopistolla, mulle tuli ihan hirvee nälkä. Menin siis ruokalaan syömään ja vedin lihapullia. Täytin lautasen mielestäni tosi fiksusti eli puolet oli salaattia ja sit noin 1/4 riisi-ohrasuurimo-sekoitusta (jota en ihan kaikkea syönyt) ja sit lopulle noin 1/4 lautaselle ladoin 6 pientä lihapullaa. Lisäks mun olis tehnyt ihan tajuttomasti mieli sämpylää, mut onnistuin kieltämään sen itseltäni, mikä oli oikeastaan tosi hyvä, koska tulin jo ihan täyteen syömällä ton lautaseni melkein tyhjäksi.
Oli ihanaa syödä tavallista, lämmintä ruokaa. Mulla on viime päivien kalorit pysyneet aika selvästi alle 1000 kcal/vrk, joten mun mielestä oli ihan hyväksyttävää syödä noi lihapullat. Sitä paitsi nehän oli ihan oikeeta ruokaa, ei mitään herkkua, ja jos mä tästä laihdutuksesta meinaan hengissä ja täysjärkisenä selvitä, niin tietenkin mun pitää syödä muutakin kuin pelkkää raejuustoa, vaikka ihan hyvää sekin on.
Lihapulla-annoksen jälkeen mun olo on ollut aika täysi koko päivän. Nyt ajattelin illalla kuitenkin tehdä pienen munakkaan, kun mulla uhkaa maito mennä tänään vanhaksi. Lihapulla-annoksesta huolimatta taitaa tänäänkin kokonaiskalorit jäädä vähän alle 1000 kcal:n.
Ruokailut on sujuneet siis ok eikä liikuntakaan oo pahasti tökkinyt. Viime postauksen jälkeen sunnuntai-iltana kävin vielä juoksemassa vähän, mikä mulle on tajuton saavutus! Asun korkean (mutta aika loivan) mäen päällä ja lähdin sitten juoksemaan tätä mäkeä ylös ja alas. Enhän mä kylläkään jaksanut kuin kertaalleen juosta ylös-alas aina kerrallaan, mut sit kävelin ylös-alas, minkä jälkeen taas juoksin ylös-alas jne. Maanantaina tuntui reisissä ihana polte!
Muuten noi mun suhteellisen alhaiseksi jääneet ruokakalorit ovat kyllä tuntuneet kropassa. Tänään aamullakin kun kävelin koululle (oon nyt yrittänyt kävellä mahdollisimman paljon ja hylätä fillarin, vaikka pyöräillen kaikki käviskin yli tuplasti nopeemmin), jalat tuntu tosi voimattomilta. Jotenkin tuntu, et ne olis ihan hapoilla, vaikka maanantai mulla olikin ollut aika iisi päivä... Lisäksi nyt päivällä kun tulin kotiin, mun oli pakko ottaa parin tunnin päikkärit, kun väsyttin tajuttomasti, vaikka viime yönä olinkin nukkunut ihan hyvin. Toivottavasti nyt yöllä saan unta, kun huomenna pitäis jaksaa taas nousta jo klo 6.30...
Mutta ihan hyvin siis menee. En tiedä, pitäiskö vähän yrittää lisätä syömistä, jotta sais lisää energiaa kuluttaa energiaa. Joo, tosi loogista, tiedetään...
Eilen mä söin
aamupala: keitetty muna, 1/2 lasia appelsiinimehua
lounas/välipala: banaani
päivällinen: n. 100 g savulohta, 100 g raejuustoa, 10 cm pala kurkkua
iltapala: kuppi teetä, puolikas Vaasan ruispala Oivariinilla
Tänään mä söin/syön
aamupala: täysjyväkaurapuuro marjoilla
lounas: lihapullat, riisi-ohra-seos, salaatti
päivällinen: yhden munan munakas sipulilla ja kantarelleilla
iltapala: kuppi teetä
Tosin on tässä kyllä tullut muita ihan outoja houkutuksia. Esim. tänään mun piti syödä lounaaksi raejuustoa, tonnikalaa ja kurkkua, mut sit puolenpäivän aikaan kun olin yliopistolla, mulle tuli ihan hirvee nälkä. Menin siis ruokalaan syömään ja vedin lihapullia. Täytin lautasen mielestäni tosi fiksusti eli puolet oli salaattia ja sit noin 1/4 riisi-ohrasuurimo-sekoitusta (jota en ihan kaikkea syönyt) ja sit lopulle noin 1/4 lautaselle ladoin 6 pientä lihapullaa. Lisäks mun olis tehnyt ihan tajuttomasti mieli sämpylää, mut onnistuin kieltämään sen itseltäni, mikä oli oikeastaan tosi hyvä, koska tulin jo ihan täyteen syömällä ton lautaseni melkein tyhjäksi.
Oli ihanaa syödä tavallista, lämmintä ruokaa. Mulla on viime päivien kalorit pysyneet aika selvästi alle 1000 kcal/vrk, joten mun mielestä oli ihan hyväksyttävää syödä noi lihapullat. Sitä paitsi nehän oli ihan oikeeta ruokaa, ei mitään herkkua, ja jos mä tästä laihdutuksesta meinaan hengissä ja täysjärkisenä selvitä, niin tietenkin mun pitää syödä muutakin kuin pelkkää raejuustoa, vaikka ihan hyvää sekin on.
Lihapulla-annoksen jälkeen mun olo on ollut aika täysi koko päivän. Nyt ajattelin illalla kuitenkin tehdä pienen munakkaan, kun mulla uhkaa maito mennä tänään vanhaksi. Lihapulla-annoksesta huolimatta taitaa tänäänkin kokonaiskalorit jäädä vähän alle 1000 kcal:n.
Ruokailut on sujuneet siis ok eikä liikuntakaan oo pahasti tökkinyt. Viime postauksen jälkeen sunnuntai-iltana kävin vielä juoksemassa vähän, mikä mulle on tajuton saavutus! Asun korkean (mutta aika loivan) mäen päällä ja lähdin sitten juoksemaan tätä mäkeä ylös ja alas. Enhän mä kylläkään jaksanut kuin kertaalleen juosta ylös-alas aina kerrallaan, mut sit kävelin ylös-alas, minkä jälkeen taas juoksin ylös-alas jne. Maanantaina tuntui reisissä ihana polte!
Muuten noi mun suhteellisen alhaiseksi jääneet ruokakalorit ovat kyllä tuntuneet kropassa. Tänään aamullakin kun kävelin koululle (oon nyt yrittänyt kävellä mahdollisimman paljon ja hylätä fillarin, vaikka pyöräillen kaikki käviskin yli tuplasti nopeemmin), jalat tuntu tosi voimattomilta. Jotenkin tuntu, et ne olis ihan hapoilla, vaikka maanantai mulla olikin ollut aika iisi päivä... Lisäksi nyt päivällä kun tulin kotiin, mun oli pakko ottaa parin tunnin päikkärit, kun väsyttin tajuttomasti, vaikka viime yönä olinkin nukkunut ihan hyvin. Toivottavasti nyt yöllä saan unta, kun huomenna pitäis jaksaa taas nousta jo klo 6.30...
Mutta ihan hyvin siis menee. En tiedä, pitäiskö vähän yrittää lisätä syömistä, jotta sais lisää energiaa kuluttaa energiaa. Joo, tosi loogista, tiedetään...
Eilen mä söin
aamupala: keitetty muna, 1/2 lasia appelsiinimehua
lounas/välipala: banaani
päivällinen: n. 100 g savulohta, 100 g raejuustoa, 10 cm pala kurkkua
iltapala: kuppi teetä, puolikas Vaasan ruispala Oivariinilla
Tänään mä söin/syön
aamupala: täysjyväkaurapuuro marjoilla
lounas: lihapullat, riisi-ohra-seos, salaatti
päivällinen: yhden munan munakas sipulilla ja kantarelleilla
iltapala: kuppi teetä
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Vuoristorataa
Tänään on vaihteeksi taas parempi päivä. Aamulla kävin reilun tunnin reippaalla lenkillä ennen aamupalaa (keitetty muna suolalla + 1/2 lasia appelsiinimehua + 2 lasia vettä). Sää oli aika hirvee, kun välillä satoi tiskirättejä, välillä vettä ja välillä ties mitä muuta ja lisäks tuuli oli aika kylmä, mut lenkin jälkeen olo oli aika bueno.
Hyvää oloa lisäsi viikkomittauksen tulokset! Paino on pudonnut kilon ja sekä vyötäröltä että jenkkakahvoista on lähtenyt sentti. Reidet ja lantio on edelleen samat läskit mitä ennenkin, mut toivottavasti niidenkin mitat lähtis pienenemään pian, niin sais taas lisämotivaatiota. Rinnanympärys ei oo pienentynyt, mut se ei niin haittaa: kuka nyt rinnoista laihtua haluis ;)
Ajattelin illemmalla käydä vielä pienellä lenkillä. Aamulla mä innostuin jopa juoksemaan viimeisen ylämäen, joten ehkä vois vähitellen yrittää lisätä lenkkeihin enemmänkin juoksuaskelia. Mulle juoksu on aina ollut tosi vastenmielistä! Reidet vaan hölskyy ja muutaman minsan jälkeen oon ihan kuoleman kielissä... Mut ehkä mä nyt voisin jopa yrittää oppia nauttimaan juoksemisesta. Jos en mä edes yritä, niin enhän mä voi ikinä tietää, miten ihanaa juokseminenkin voi olla!
Hyvää oloa lisäsi viikkomittauksen tulokset! Paino on pudonnut kilon ja sekä vyötäröltä että jenkkakahvoista on lähtenyt sentti. Reidet ja lantio on edelleen samat läskit mitä ennenkin, mut toivottavasti niidenkin mitat lähtis pienenemään pian, niin sais taas lisämotivaatiota. Rinnanympärys ei oo pienentynyt, mut se ei niin haittaa: kuka nyt rinnoista laihtua haluis ;)
Ajattelin illemmalla käydä vielä pienellä lenkillä. Aamulla mä innostuin jopa juoksemaan viimeisen ylämäen, joten ehkä vois vähitellen yrittää lisätä lenkkeihin enemmänkin juoksuaskelia. Mulle juoksu on aina ollut tosi vastenmielistä! Reidet vaan hölskyy ja muutaman minsan jälkeen oon ihan kuoleman kielissä... Mut ehkä mä nyt voisin jopa yrittää oppia nauttimaan juoksemisesta. Jos en mä edes yritä, niin enhän mä voi ikinä tietää, miten ihanaa juokseminenkin voi olla!
lauantai 1. toukokuuta 2010
Tuskaa!
www.garfield.com
Hyvät vai huonot uutiset eka? Aloitetaan hyvillä. Vappu on sujunut ilman mitään herkutteluita! Ei munkkeja, ei tippaleipää, ei simaa, ei alkoholia, ei mitään makeeta! Oon viettänyt koko vapun melkein kirjaimellisesti neljän seinän sisällä, mitä nyt aamulla kävin lenkillä! Ulkona on ollut niin hirvee sää, että piknikit sun muut on voinu jättää hyvin tänä vuonna väliin eikä muutenkaan oo ilmaantunut suurempaa sosiaalista painetta syödä tai juoda mitään.
Mut sit huonoihin uutisiin. Mä en oo tänään voinut ajatella mitään muuta kuin syömistä ja kaikkia herkkuja! Mä en pysty keskittymään yhtään mihinkään, kun koko ajan joudun taistelemaan itseni kanssa, etten mee esim. avaamaan sitä jo aikaisemmista kirjoituksistani tuttua pusu-loodaa! Eikä nää herkutteluajatukset päästä mua helpolla edes yöllä: viime yön unessa mä söin hampurilaista. Kohta mä varmaan alan Karvisen tapaan hallusinoida kaikista ihanista herkuista. Tai sit jääkaappi alkaa nauraa mulle kuin Ellen Burstynille Unelmien sielunmessussa. (Asiasta kukkaruukkuun: Jos joku muuten oikeesti lukee tätä blogia ja ei ole nähnyt Unelmien sielunmessua, niin siinä leffa, joka kannattaa ehdottomasti tsekata. Rankka, pysäyttävä, vangitseva, hieno!)
Mut nyt en yhtään tiedä, mitä voisin tehdä tälle herkutteluhimolle! Takana on vasta neljä päivää yhteen menoon ilman mitään herkkuja, ja koville ottaa jo nyt! Helpottaako tää ikinä! Eilen, kun kävin kaupassa, oli jo niin lähellä, etten ostanut pussia vaahtokarkkeja. Vaahtokarkit on yks mun heikkous, vaikka eihän ne edes varsinaisesta maistu miltään muulta kuin sokerilta. Mut ne tuntuu ihanalta suussa! Mä vaan voisin tunkee niitä kerralla mun suun täyteen ja ahmia ison pussillisen alta aikayksikkön. Nyt kauppias oli sitten saanut älyväläyksen, että vaahtokarkithan sopii täydellisesti vappuun, shampanjaa ja vaahtokarkkeja, u know. Kaupassa oli sitten valtavat laarit täynnä sokerikuorrutteisia (parhaita!) vaahtokarkkeja ja ne oli sijoitettu tietenkin siihen pääkäytävän viereen ihan vaan mua houkuttelemaan. Käänsin katseeni pois ja onnistuin ohittamaan ton ansan. Mut heti kun käänsin katseeni vaahtokarkeista, niin mun näköpiiriin osuikin irtokarkkihylly! Tietenkin irtsarit oli tarjouksessa ja ihmiset lappas niitä rapiseviin paperipusseihin kuin varautuen maailmanloppuun. Voi vitsi, mitkä ihanat tuoksut niistä karkeista lähtikään!!! Valkoisetfarkutvalkoisetfarkutvalkoisetfarkutvalkoisetfarkut - ja niin mä ohitin kirotun karkkihyllynkin.
Huomenna olis sitten taas punnituspäivä. Tän kidutuksen on pakko näkyä jo edes vähän vaa'assa! Jos ei näy, mä tuun hulluks! Tää tuskainen kärvistely ei voi olla täysin turhaa!
Tänään tää mun kirjoitus on koskenut ihan vaan pelkkää syömistä (ja syömättömyyttä), joten laitetaanpa tähän loppuun vielä tän päivän ruokapäiväkirja ja suunnitelma huomisen syömisistä:
tänään
aamupala: täysjyväkaurapuuroa marjoilla ja omenalla + lasi appelsiinimehua
lounas: mausteista katkarapu-porkkana-paprika-tomaattikeittoa
päivällinen (vielä syömättä): toissapäivänä tehtyä broilerimössöä
iltapala (vielä syömättä): kuppi teetä ja omenaa + banskua
huomenna
aamupala: keitetty muna, appelsiinimehu
lounas: mausteista katkarapu-jne.-keittoa
päivällinen: savulohi + kurkku-raejuustomössö
iltapala: kuppi teetä ja mango-piltti
torstai 29. huhtikuuta 2010
Tavoitteita
Tänään on aivan loistava laihdutusfiilis!
Päivän ruokailut:
aamupala: omena ja lasi appelsiinimehua
lounas: broileri-kasvis-mössö
välipala: 1/2 omena
päivällinen: 100 g KESO-raejuustoa, 1/2 omena, 10 cm kurkkua
iltapala: kuppi teetä (tätä en ole vielä juonut, mut juon sen samalla, kun katson FlashForwardia)
Tänään tein sen mausteisen broilerimössön kasviksilla, joka mun piti jo eilen tehdä. Tällainen siitä tuli:
Näyttää kieltämättä vähän kuvolta, mut hyvää siitä tuli. Tota samaa mössöä pitääkin sitten syödä nyt ainakin kolme päivää, kun kaupassa pienin broileripakkaus oli 400 g... Päälle menin ripottelemaan vähän juustoraastetta, vaikka tajusin, että raejuusto olis ollut parempi vaihtoehto. No, huomenna sitten... Broilerin lisäksi laitoin ruokaan paprikaa, tomaattia, tuoreita herkkusieniä ja sipulia. Mausteena käytin Santa Marian burrito-maustpussin ja lisäksi lisäsin vähän Santa Marian hot-salsaasoosia. Toki ihan itse maustamalla olis varmaan voinut karsia suoloja jne. mut fuskasin nyt vähän.
Mutta nyt on siis tosi hyvä fiilis! Vaa'alla en ole käynyt, kun eihän parissa päivässä läskit minnekään oikeesti katoo, mutta olo on ollut vähän kevyempi kuin taas heti viikonlopun jälkeen.
Tää hyvä fiilis on kannustanut mut asettamaan tavoitteita vähän tarkemmin. Mun ensimmäinen tavoite on edelleen päästä alle 60 kilon. Mun ultimate-tavoite on kuitenkin 56 kg, jolloin mun painoindeksi olis just ja just alle 20. Toi 56 kg pitäis saavuttaa elokuun alkuun mennessä. Välitavoitteena on 58 kg juhannukseen mennessä. Toi välitavoite on aika kova, koska juhannukseen on enää mun laskelmien mukaan 8 viikkoa ja pudotettavaa on noin 8 kiloa eli laihtumisvauhdin pitäis olla sellainen kilo per viikko. Lähiviikot osoittaakin, miten tää paino nyt tästä lähtee putoamaan, joten varasuunnitelmana on, et paino olis 60 kg juhannuksena. Mikäli pystyn todella saavuttamaan juhannukseksi ton 58 kiloa, niin sitten olis tarkoitus alkaa etsiä keinoja pitää paino noissa luvuissa ja pudotella vähitellen vielä pari kiloa. Miltä kuulostaa?
Mä pystyn tähän!
Päivän ruokailut:
aamupala: omena ja lasi appelsiinimehua
lounas: broileri-kasvis-mössö
välipala: 1/2 omena
päivällinen: 100 g KESO-raejuustoa, 1/2 omena, 10 cm kurkkua
iltapala: kuppi teetä (tätä en ole vielä juonut, mut juon sen samalla, kun katson FlashForwardia)
Tänään tein sen mausteisen broilerimössön kasviksilla, joka mun piti jo eilen tehdä. Tällainen siitä tuli:
Näyttää kieltämättä vähän kuvolta, mut hyvää siitä tuli. Tota samaa mössöä pitääkin sitten syödä nyt ainakin kolme päivää, kun kaupassa pienin broileripakkaus oli 400 g... Päälle menin ripottelemaan vähän juustoraastetta, vaikka tajusin, että raejuusto olis ollut parempi vaihtoehto. No, huomenna sitten... Broilerin lisäksi laitoin ruokaan paprikaa, tomaattia, tuoreita herkkusieniä ja sipulia. Mausteena käytin Santa Marian burrito-maustpussin ja lisäksi lisäsin vähän Santa Marian hot-salsaasoosia. Toki ihan itse maustamalla olis varmaan voinut karsia suoloja jne. mut fuskasin nyt vähän.
Mutta nyt on siis tosi hyvä fiilis! Vaa'alla en ole käynyt, kun eihän parissa päivässä läskit minnekään oikeesti katoo, mutta olo on ollut vähän kevyempi kuin taas heti viikonlopun jälkeen.
Tää hyvä fiilis on kannustanut mut asettamaan tavoitteita vähän tarkemmin. Mun ensimmäinen tavoite on edelleen päästä alle 60 kilon. Mun ultimate-tavoite on kuitenkin 56 kg, jolloin mun painoindeksi olis just ja just alle 20. Toi 56 kg pitäis saavuttaa elokuun alkuun mennessä. Välitavoitteena on 58 kg juhannukseen mennessä. Toi välitavoite on aika kova, koska juhannukseen on enää mun laskelmien mukaan 8 viikkoa ja pudotettavaa on noin 8 kiloa eli laihtumisvauhdin pitäis olla sellainen kilo per viikko. Lähiviikot osoittaakin, miten tää paino nyt tästä lähtee putoamaan, joten varasuunnitelmana on, et paino olis 60 kg juhannuksena. Mikäli pystyn todella saavuttamaan juhannukseksi ton 58 kiloa, niin sitten olis tarkoitus alkaa etsiä keinoja pitää paino noissa luvuissa ja pudotella vähitellen vielä pari kiloa. Miltä kuulostaa?
Mä pystyn tähän!
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Läskiks meni!
Viikonloppu meni kyllä ihan läskiks! Ja tässä tapauksessa viikonloppu tarkoittaa la-ma.
Olin la-su mökillä, missä äiti hoiti kokkailut, mikä tarkoitti sitä, että tarjolla oli ties mitä herkkua koko ajan. Yritin hillitä itseni, mut silti tuli imuroitua ainakin seuraavat moskat sisuskaluihin:
- omenawiener
- korvapuusti
- 5 tai 6 kanapeetä
- 100 g sinisiä Marianneja
- 100 g irtokarkkeja
- 1/2 Mignon-muna
- lasi cokista
Lisäksi olin maanantai-iltana nauttimassa live-rockista ja siinä samalla nautin sitten yhden lonkeronkin.
Nyt oon palannut taas oikeille raiteille, mut mikäli mä haluan laihtua, niin tollaiset kolmepäiväiseksi venähtävät mässäilyviikonloput ei kyllä voi tulla kuuloonkaan! Nopeesti arvioituna tuli tankattua yli 2000 kcal täysin turhaa energiaa viikonlopun aikana! Ei siis mikään ihme, että paino ja muutkin mitat pysyi ihan samoina, vaikka arkena olinkin pystynyt pitämään tiukkaa linjaa! Ja kaiken lisäksi vappukin on jo ihan just! Voi vitsi mä toivon, että vappuna satais räntää vaakatasossa, niin sais hyvällä syyllä jättää kaikki riennot väliin! Tänään päätin, että vedän vapun läpi tosi matalalla profiililla. Meen vappuaattona jo aikaisin nukkumaan ja vappupäivänä herään aikaisin ja käyn lenkillä ennen mahdollista piknikkiä ja piknikille otan mukaan vaan hedelmiä ja ehkä yhden pienen kuoharipullon. Himoitsen kyllä myös tuoreita munkkeja ja tippaleipääkin, mutta pitää ehkä kieltäytyä noista houkutuksista, ettei mopo karkaa taas käsistä.
On nää kaikki juhlat ja ennen kaikkea sosiaalinen elämä yleisestikin vaikeita, kun pitää miettiä, et mitä voi syödä ja juoda. Ok, en mä nyt alkoholin suhteen muutenkaan oo mikään lörppähuuli, mut silti jos lähtee vaikka baariin, niin ei kuitenkaan ihan kuivin suin viitsi olla koko iltaa vaikkei sitten ihan överituubassa oliskaan... Ja muutenkin jos nään kavereita iltaisin, niin melkein aina kaikki ihanat herkut tulee siinä kavereiden kylkiäisinä mukana... Pitäis varmaan eristäytyä neljän seinän sisään, niin olis tää laihtuminenkin helpompaa!
Mun piti tänään kokata mausteista kanapaistosta. Ostin kaupasta broilerifilettä (naturel) ja kaikkia ihania kasviksia (paprikaa, tomaattia, sipulia jne). Mun piti paistaa broilerit ja kasvikset ja maustaa ne ihan sellaisella perus Santa Maria -tex mex -mausteseoksella. Toihan olis melkein kuin tacoja söis, mut jättää vaan turhat mössöt ja hiilarit veke. Muttamutta, kuinkas sitten kävikään. Mä tulin koulusta ja kaupasta kotiin siinä klo 17. Olin tosi väsynyt ja ajattelin ottaa pienet päikkärit, lähteä sitten lenkille ja sitten tehdä ruoan ja syödä samalla kun katson Salkkareita (joo, tiedetään, noloo). Noh, noi päikkärit sitten venähti taas ihan kivasti ja heräsinkin vasta klo 21.45!!! Tohon aikaan en sitten enää viitsinyt alkaa mitään kokkailla vaan otin jääkaapista KESO-raejuustoa (ihanaa!) ja sekoitin siihen kurkkua ja omenaa. TOSI HYVÄÄ! Ja kevyttä! Kanakokkailut siirtyy siis huomiseksi. Nyt vaan jännittää, että saanko nukuttua yöllä, kun tää päivä meni nyt sitten vähän plörinäks. Aamulla pitäiskin taas herätä klo 6, kun kasilta alkaa pakollinen luento. Eipä tässä siis auta muu kuin mennä taas nukkumaan. Kauniita unia ja hoikemman kropan kuvia!
Olin la-su mökillä, missä äiti hoiti kokkailut, mikä tarkoitti sitä, että tarjolla oli ties mitä herkkua koko ajan. Yritin hillitä itseni, mut silti tuli imuroitua ainakin seuraavat moskat sisuskaluihin:
- omenawiener
- korvapuusti
- 5 tai 6 kanapeetä
- 100 g sinisiä Marianneja
- 100 g irtokarkkeja
- 1/2 Mignon-muna
- lasi cokista
Lisäksi olin maanantai-iltana nauttimassa live-rockista ja siinä samalla nautin sitten yhden lonkeronkin.
Nyt oon palannut taas oikeille raiteille, mut mikäli mä haluan laihtua, niin tollaiset kolmepäiväiseksi venähtävät mässäilyviikonloput ei kyllä voi tulla kuuloonkaan! Nopeesti arvioituna tuli tankattua yli 2000 kcal täysin turhaa energiaa viikonlopun aikana! Ei siis mikään ihme, että paino ja muutkin mitat pysyi ihan samoina, vaikka arkena olinkin pystynyt pitämään tiukkaa linjaa! Ja kaiken lisäksi vappukin on jo ihan just! Voi vitsi mä toivon, että vappuna satais räntää vaakatasossa, niin sais hyvällä syyllä jättää kaikki riennot väliin! Tänään päätin, että vedän vapun läpi tosi matalalla profiililla. Meen vappuaattona jo aikaisin nukkumaan ja vappupäivänä herään aikaisin ja käyn lenkillä ennen mahdollista piknikkiä ja piknikille otan mukaan vaan hedelmiä ja ehkä yhden pienen kuoharipullon. Himoitsen kyllä myös tuoreita munkkeja ja tippaleipääkin, mutta pitää ehkä kieltäytyä noista houkutuksista, ettei mopo karkaa taas käsistä.
On nää kaikki juhlat ja ennen kaikkea sosiaalinen elämä yleisestikin vaikeita, kun pitää miettiä, et mitä voi syödä ja juoda. Ok, en mä nyt alkoholin suhteen muutenkaan oo mikään lörppähuuli, mut silti jos lähtee vaikka baariin, niin ei kuitenkaan ihan kuivin suin viitsi olla koko iltaa vaikkei sitten ihan överituubassa oliskaan... Ja muutenkin jos nään kavereita iltaisin, niin melkein aina kaikki ihanat herkut tulee siinä kavereiden kylkiäisinä mukana... Pitäis varmaan eristäytyä neljän seinän sisään, niin olis tää laihtuminenkin helpompaa!
Mun piti tänään kokata mausteista kanapaistosta. Ostin kaupasta broilerifilettä (naturel) ja kaikkia ihania kasviksia (paprikaa, tomaattia, sipulia jne). Mun piti paistaa broilerit ja kasvikset ja maustaa ne ihan sellaisella perus Santa Maria -tex mex -mausteseoksella. Toihan olis melkein kuin tacoja söis, mut jättää vaan turhat mössöt ja hiilarit veke. Muttamutta, kuinkas sitten kävikään. Mä tulin koulusta ja kaupasta kotiin siinä klo 17. Olin tosi väsynyt ja ajattelin ottaa pienet päikkärit, lähteä sitten lenkille ja sitten tehdä ruoan ja syödä samalla kun katson Salkkareita (joo, tiedetään, noloo). Noh, noi päikkärit sitten venähti taas ihan kivasti ja heräsinkin vasta klo 21.45!!! Tohon aikaan en sitten enää viitsinyt alkaa mitään kokkailla vaan otin jääkaapista KESO-raejuustoa (ihanaa!) ja sekoitin siihen kurkkua ja omenaa. TOSI HYVÄÄ! Ja kevyttä! Kanakokkailut siirtyy siis huomiseksi. Nyt vaan jännittää, että saanko nukuttua yöllä, kun tää päivä meni nyt sitten vähän plörinäks. Aamulla pitäiskin taas herätä klo 6, kun kasilta alkaa pakollinen luento. Eipä tässä siis auta muu kuin mennä taas nukkumaan. Kauniita unia ja hoikemman kropan kuvia!
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Farkut
Kävin tänään kiertelemässä kaupoissa. En mä mitään kivaa löytänyt, kun oon niin läski, mut uskalsin kuitenkin sovittaa valkoisia farkkuja, jollaiset ostan sitten, kun paino alkaa vitosella. Löysin kivat farkut Gina Tricotista:
Noi farkut (malli Silvia) oli monessa mielessä tosi hyvät: Vyötärö oli tarpeeksi korkea, joten pahimmat jenkkakahvat sai kätevästi piiloon ja näytti jopa siltä, että mulla olis vyötärö! Myös takapuoli näytti ihan hyvältä! Farkkujen tiukkuus oli sopiva eli ne oli melko tiukat nilkkaan asti, mut ei kuitenkaan ihan pillipillit. Materiaali tuntui myös mukavalta, vaikka stretchiä oli ehkä vähän liikaa mun makuun. Ja entä sitten hinta: 19,90 €!!! Ostan tavallisesti pelkkiä merkkifarkkuja, jotka harvoin maksaa alle 100 €, joten toi hinta tuntui naurettavan mitättömältä! Mutta vielä ei lähteneet farkut mukaan, koska mun reidet näytti ihan j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-n isoilta! Pitää siis vielä verhoutua mustaan, mut kyllä mä vielä joku päivä noi tai jotkut muut valkoiset farkut ostan!
Noi farkut (malli Silvia) oli monessa mielessä tosi hyvät: Vyötärö oli tarpeeksi korkea, joten pahimmat jenkkakahvat sai kätevästi piiloon ja näytti jopa siltä, että mulla olis vyötärö! Myös takapuoli näytti ihan hyvältä! Farkkujen tiukkuus oli sopiva eli ne oli melko tiukat nilkkaan asti, mut ei kuitenkaan ihan pillipillit. Materiaali tuntui myös mukavalta, vaikka stretchiä oli ehkä vähän liikaa mun makuun. Ja entä sitten hinta: 19,90 €!!! Ostan tavallisesti pelkkiä merkkifarkkuja, jotka harvoin maksaa alle 100 €, joten toi hinta tuntui naurettavan mitättömältä! Mutta vielä ei lähteneet farkut mukaan, koska mun reidet näytti ihan j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-n isoilta! Pitää siis vielä verhoutua mustaan, mut kyllä mä vielä joku päivä noi tai jotkut muut valkoiset farkut ostan!
torstai 22. huhtikuuta 2010
Aamulenkki
Tänään pääsin sitten vihdoin aamulenkille ennen aamiaista! Jes! Tosin toi "aamu" nyt saattaa taas olla suhteellinen käsite, kun sängystä pääsin ylös vasta klo 9. Tänään mulla ei ole kuitenkaan aamupäivällä luentoja tai mitään muutakaan ohjelmaa, joten sain nukkua hyvällä omatunnolla vähän pidempään. Lähdin siis lenkille käytännössä suoraan sängystä ja vedin reippaan 45 min kävelyn raittiissa ulkoilmassa. Lenkin jälkeen oli tosi hyvä fiilis! Mood todellakin follows action!
Mun on vähän vaikeaa arvioida, miten paljon ja milloin voin mitäkin syödä. Tavoite on laihtua, mutta samalla kuitenkin huolehtia terveydestä. Kaikki herkut pois nyt on tietenkin lähtökohta, mut miten sitten kaikki muu? Mä pidän ruokapäiväkirjaa, mutta kaloreita en osaa laskea. Jonkinlaisena viitekehyksenä yritän kuitenkin pitää noin 1000 kcal/päivässä tai mieluiten vähän alle. Ruokapäiväkirjan lisäksi mä ajattelin yrittää tehdä jonkinlaisen ruokasuunnitelman jokaiselle päivälle etukäteen. Tän päivän suunnitelma on seuraava:
- klo 10.00 aamupala: ruisleipä kinkulla, kurkulla ja Oivariinilla, 1/2 lasia appelsiinimehua
- klo 14.00 välipala/lounas: 125 g rahkaa ja epämääräinen määrä pakastemansikoita
- klo 17.00 päivällinen: 125 g savulohta, epämääräinen määrä (alle 100 g?) raejuustoa, tomaatti, kurkkua
- klo 20 iltapala: omena ja kuppi teetä
Ei tällaisella menulla nyt ainakaan pitäis lihota! Toivottavasti tuloksia siis syntyy ja tahdonvoimaa riittää!
Niin, ja pusulaatikko on edelleen avaamatta :D
Mun on vähän vaikeaa arvioida, miten paljon ja milloin voin mitäkin syödä. Tavoite on laihtua, mutta samalla kuitenkin huolehtia terveydestä. Kaikki herkut pois nyt on tietenkin lähtökohta, mut miten sitten kaikki muu? Mä pidän ruokapäiväkirjaa, mutta kaloreita en osaa laskea. Jonkinlaisena viitekehyksenä yritän kuitenkin pitää noin 1000 kcal/päivässä tai mieluiten vähän alle. Ruokapäiväkirjan lisäksi mä ajattelin yrittää tehdä jonkinlaisen ruokasuunnitelman jokaiselle päivälle etukäteen. Tän päivän suunnitelma on seuraava:
- klo 10.00 aamupala: ruisleipä kinkulla, kurkulla ja Oivariinilla, 1/2 lasia appelsiinimehua
- klo 14.00 välipala/lounas: 125 g rahkaa ja epämääräinen määrä pakastemansikoita
- klo 17.00 päivällinen: 125 g savulohta, epämääräinen määrä (alle 100 g?) raejuustoa, tomaatti, kurkkua
- klo 20 iltapala: omena ja kuppi teetä
Ei tällaisella menulla nyt ainakaan pitäis lihota! Toivottavasti tuloksia siis syntyy ja tahdonvoimaa riittää!
Niin, ja pusulaatikko on edelleen avaamatta :D
tiistai 20. huhtikuuta 2010
WWJD
Nyt on pari päivää takana tätä uutta, terveellistä elämää. Heti eilen tuli vastaan todellinen testi tahdonlujuudelle. Mulla on keittiössä jemmassa 25 neekeripusun laatikko ja kävin itseni kanssa mielettömän sisällissodan, kun olis tehnyt ihan hirveesti mieli ottaa "ihan vaan yks" suukko. Mulla oli laatikko jo käsissäni ja mä tutkailin tuoteselostuksia ja kalorimääriä ja mietin, et mitä nyt yks suukko sinne tai tänne... Mut sitten onnistuin palauttamaan mieleeni mun ekassa blogikirjoituksessakin komeilevat motivaattorikuvat ja kelasin, et "what would Jared do?". Niinpä mä sitten laskin laatikon ja laitoin sen takaisin jemmaan. Oon todella ylpeä itsestäni! Ehkä tästä voi todella tulla jotain!
Herkuttelun lopettamisen lisäksi mun olis tarkoitus tavoitella kevyempää (=läskittömämpää) tulevaisuutta liikuntaa lisäämällä. Oon joskus jostain kuullut, että rasva palaa supertehokkaasti, jos heti heräämisen jälkeen aamulla lähtee lenkille tyhjin vatsoin. Mulla onkin ollut eilen ja tänään kello soimassa jo klo 5.46, mut toistaiseksi sängyn lämpö on vienyt voiton kirpeestä aamulenkistä. Nyt oonkin vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että mun on muutettava mun vuorokausirytmiä. Oon ehdottomasti enemmän ilta- kuin aamuihminen. Nukkuminen ei sinänsä ole mulle mikään ongelma: pystyn nukkumaan missä vaan, milloin vaan. Mulla on vaan tapana innostua asioista illalla ja sitten en malta mennä ajoissa nukkumaan. Aamulla on sit ihan tajuttoman vaikeaa nousta ylös, kun sänkyyn on päässyt vasta puolenyön jälkeen. Tavallisesti mun tekis mieli tirvaista kaikkia aamuvirkkuja, jotka latoo kaikkia "varhainen lintu madon nappaa" -latteuksia ja on, ah, niin pirteitä heti uuden päivän sarastaessa. Kuka muka voi sanoa, et aamuihmiset on yhtään parempia kuin illan lapset!?! Nyt mun on ehkä kuitenkin uhrattava mun aamuangsti ja nöyrästi muutettava mun vuorokausirytmiä. Jos en mä nyt sitä tee, niin sit mä en pääse ikinä ajoissa aamulenkille ennen päivän muita hommia enkä mä siten ikinä laihdu vaan oon tuomittu läskiksi koko loppuelämäksi!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Laiha läski
Mulla on pienet luut. Pitkät ja hoikat sormet. Hennot ranteet. Sirot jalkaterät. Mä voisin olla laiha, mut sen sijaan oon laiha läski.
Okei, toi laiha läski on tietty liioittelua. En oo mitenkään laiha, mut ainakin mun luuston perusteella voisin olla oikeesti hoikka.
Mun paino, 66 kg, ei oo ihan järkyttävän paljon 168 senttiselle naiselle. Painoindeksinkin mukaan se on vielä täysin normaalipainon rajoissa. Mut mä näytän paljon painavammalta kuin mitä toi vaa'an luku antaa ymmärtää. Jos mun vieressä seisoo joku mun kanssa saman pituinen ja painoinen, koko elämänsä liikuntaa harrastanut, niin ei tarvii varmaan kertoa, kumpi kuvassa on läski ja kumpi ei!
AAAAAAAARRRRGGGHH!!!!!! Mä tahdon, että mun paino alkaa vitosella!!!
Nyt mun on viimeistään aika kutsua näkyviin tän höllyvän läskikerroksen alla piilossa lymyilevä gaselli! Se on vielä vähän ujo, mut eiköhän se päivän pidetessä pikku hiljaa uskaltaudu näkyviin.
Okei, toi laiha läski on tietty liioittelua. En oo mitenkään laiha, mut ainakin mun luuston perusteella voisin olla oikeesti hoikka.
Mun paino, 66 kg, ei oo ihan järkyttävän paljon 168 senttiselle naiselle. Painoindeksinkin mukaan se on vielä täysin normaalipainon rajoissa. Mut mä näytän paljon painavammalta kuin mitä toi vaa'an luku antaa ymmärtää. Jos mun vieressä seisoo joku mun kanssa saman pituinen ja painoinen, koko elämänsä liikuntaa harrastanut, niin ei tarvii varmaan kertoa, kumpi kuvassa on läski ja kumpi ei!
AAAAAAAARRRRGGGHH!!!!!! Mä tahdon, että mun paino alkaa vitosella!!!
Nyt mun on viimeistään aika kutsua näkyviin tän höllyvän läskikerroksen alla piilossa lymyilevä gaselli! Se on vielä vähän ujo, mut eiköhän se päivän pidetessä pikku hiljaa uskaltaudu näkyviin.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Nyt saa riittää!
Tänään herätessäni mulla oli hirvee olo. Pari viime päivää oon mässäillyt ihan sikana ja vatsa oli heti aamusta niin täynnä, et ei ollu mitään toivoa vetää sitä yhtään senttiä sisään. Katselin itseäni peilistä ja päätin, et nyt tää saamaton läskeily saa luvan riittää!
Oon aina ollut todellinen taivaanrannanmaalari, kulkenut pää pilvissä ja leijaillut jossain kuvitteellisessa hattaramaailmassa. Todellisuudessa mun elämä kuitenkin junnaa paikallaan. Ehkä mä oon pelännyt riskejä, ehkä mä oon pelännyt epäonnistumista. Syystä tai toisesta mä en oo kuitenkaan uskaltanut tavoitella mun unelmia. Nyt tää käsittämätön arkailu saa luvan riittää!
Tää blogi keskittyy yhteen mun suurista haaveista - laihtumiseen. Vaikka mun paino ei oo ikinä päässyt karkaamaan yli 70 kilon, oon aina tuntenut olevani iso tyttö. En oo koskaan harrastanut varsinaisesti mitään liikuntaa, joten suurin osa mun 66 kilon massasta on silkkaa läskiä. Ällöttää!
Nyt oon päättänyt laihtua. Pysyvästi. Ensimmäinen tavoite on saada paino alle 60 kg:n. Mä en usko mihinkään poppaskonsteihin, vaan tavoitteeni aion saavuttaa muuttamalla elämäntapojani totaalisesti. Herkut (jotka on olleet osa mun jokapäiväistä elämää) saa tehdä tilaa liikunnalle (lenkkeily, pyöräily, lihaskuntotreeni kotona). Muutenkin alan tarkkailla syömisiä ja turhat välipalat jätän kokonaan pois. Eiköhän näillä eväillä lähde kilot ja sentit karisemaan, kunhan vaan en itse anna periksi!
Sitten parit motivaattorikuvat:
On ehkä lievästi friikkiä verrata omaa kroppaa miehen vartaloon, mut olisko hei vähän ihanaa, jos pääsis eroon omista läskeistään yhtä tehokkaasti kuin mitä Jared Leto Chapter 27 -leffan jälkeen! Toi Jaredin jälkeen-kuva on mun märkä uni. (Kuvat on alun perin julkaistu Purple Magazine -lehdessä vuonna 2007.)
Ja tässä puolestaan vähän inhorealismia:
Joo-o, eipä taideta noita Jaredin mittoja ihan yhdessä yössä saavuttaa...
Oon aina ollut todellinen taivaanrannanmaalari, kulkenut pää pilvissä ja leijaillut jossain kuvitteellisessa hattaramaailmassa. Todellisuudessa mun elämä kuitenkin junnaa paikallaan. Ehkä mä oon pelännyt riskejä, ehkä mä oon pelännyt epäonnistumista. Syystä tai toisesta mä en oo kuitenkaan uskaltanut tavoitella mun unelmia. Nyt tää käsittämätön arkailu saa luvan riittää!
Tää blogi keskittyy yhteen mun suurista haaveista - laihtumiseen. Vaikka mun paino ei oo ikinä päässyt karkaamaan yli 70 kilon, oon aina tuntenut olevani iso tyttö. En oo koskaan harrastanut varsinaisesti mitään liikuntaa, joten suurin osa mun 66 kilon massasta on silkkaa läskiä. Ällöttää!
Nyt oon päättänyt laihtua. Pysyvästi. Ensimmäinen tavoite on saada paino alle 60 kg:n. Mä en usko mihinkään poppaskonsteihin, vaan tavoitteeni aion saavuttaa muuttamalla elämäntapojani totaalisesti. Herkut (jotka on olleet osa mun jokapäiväistä elämää) saa tehdä tilaa liikunnalle (lenkkeily, pyöräily, lihaskuntotreeni kotona). Muutenkin alan tarkkailla syömisiä ja turhat välipalat jätän kokonaan pois. Eiköhän näillä eväillä lähde kilot ja sentit karisemaan, kunhan vaan en itse anna periksi!
Sitten parit motivaattorikuvat:
On ehkä lievästi friikkiä verrata omaa kroppaa miehen vartaloon, mut olisko hei vähän ihanaa, jos pääsis eroon omista läskeistään yhtä tehokkaasti kuin mitä Jared Leto Chapter 27 -leffan jälkeen! Toi Jaredin jälkeen-kuva on mun märkä uni. (Kuvat on alun perin julkaistu Purple Magazine -lehdessä vuonna 2007.)
Ja tässä puolestaan vähän inhorealismia:
Joo-o, eipä taideta noita Jaredin mittoja ihan yhdessä yössä saavuttaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)