Tänään mä tajusin jotain: mun farkut on löysät! Mä oon käyttänyt noita samoja farkkuja melkein joka päivä, mut tänään mä jotenkin koin valaistumisen. Enhän mä oo edes hirveesti laihtunut... Mut nyt vyötärössä on tyhjää, lantiolla on tyhjää, reisissä on tyhjää! Tavallisesti mä käytän aina tiukkoja farkkuja ja mä kans haluun, et farkut on oikeesti tiukat melkein nilkkaan asti. Nilkassa saa olla vähän ylimääräistä, mut ei missään nimessä mitään purjelahkeita. Tänään kuitenkin tajusin farkkujeni olevan isot ja jätin vyön pois ja annoin löysien housujen vaan roikkua rennosti mun lanteilla. Ihana fiilis! Enhän mä edelleenkään hyvältä näytä, mut silti toi vaikutti tosi positiivisesti mun koko päivään.
Ja joku tarkka lukija nyt varmaan sit sanoo, et ehkä ne sun farkut on venyny, kun oot niitä joka päivä käyttäny :) Näin varmasti on, mut ihan sama, jotenkin mulla on nyt vaan edes vähän pienempi fiilis :D
tiistai 1. kesäkuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Vaaka vs. mittanauha
Onneksi otin mittanauhan käyttöön heti ensimmäisestä punnituksesta lähtien! Muuten olisin nyt varmaan ihan hermorauniona, kun paino on pudonnut viimeisen parin viikon aikana vain puoli kiloa! Mittanauha kuitenkin paljastaa, että senttejä on karissut ympäri kroppaa, huh! Toivoa siis vielä on, vaikka kilot ei ehkä enää jatkossa tipu kilo/viikko-tahtia.
Vaikka senttejä (ja kilojakin) on tässä viimeisen 1,5 kuukauden aikana lähtenyt jonkin verran, on peili armoton tuomari. Peilailin taas vaihteeksi itseäni ja sain todeta, että erityiset ongelmakohdat mulla on sisäreidet, jenkkakahvat ja maha sekä kasvot ja kaksoisleuka. Niin, ja tietty kans allit. En oo koskaan ollut sellaisessa rasvaprosenttimittauksessa, mutta ilman mittauksiakin tiedän, että läskiä on ihan liikaa. Varsinkin noissa mun luettelemissa paikoissa. Pääseeköhän niistä ikinä eroon?
Vaikka senttejä (ja kilojakin) on tässä viimeisen 1,5 kuukauden aikana lähtenyt jonkin verran, on peili armoton tuomari. Peilailin taas vaihteeksi itseäni ja sain todeta, että erityiset ongelmakohdat mulla on sisäreidet, jenkkakahvat ja maha sekä kasvot ja kaksoisleuka. Niin, ja tietty kans allit. En oo koskaan ollut sellaisessa rasvaprosenttimittauksessa, mutta ilman mittauksiakin tiedän, että läskiä on ihan liikaa. Varsinkin noissa mun luettelemissa paikoissa. Pääseeköhän niistä ikinä eroon?
lauantai 29. toukokuuta 2010
Juokse villi lapsi
Hallelujah! Mä jaksan JUOSTA!!!
Mä oon tässä parin viime viikon aikana alkanut juosta. Kuten joku ehkä muistaakin, oon aikaisemmin kirjoittanut, miten vastenmielistä juoksu mulle aina on ollut. Mulle on iskenyt aina jo parin sadan metrin jälkeen ihan hirvee pistos kylkeen ja sit tuntuu, et happi loppuu ja jalat ei enää kanna. Siis parin sadan metrin jälkeen!
Nyt mä oon kuitenkin päättänyt kohottaa juoksukuntoani kunnolla. Netissä on kuulemma ties mitä juoksuohjelmia, mut mä en oo ainakaan toistaiseksi vielä alkanut mitään sellaista noudattaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia, niin voi kuitenkin vinkata mullekin :)
Oon käynyt nyt keskimäärin 2 - 3 kertaa viikossa juoksulenkillä. Tai siis lenkillä, joka sisältää juoksua. Vuorottelen nimittäin lenkilläni kävely- ja juoksuosuuksia. Ekalla kerralla jaksoin juosta ehkä aina pari minuuttia kerralla ja sitten vaihdoin kävelyyn, kunnes tuntui taas siltä, että vois lähteä juoksemaan. Lenkin mitta kokonaisuudessaan on arviolta noin 7 km, tai sanotaan nyt 6 - 8 km, kun oon niin tajuttoman huono arvioimaan etäisyyksiä. On ihan uskomatonta, miten mä oon joka kerralla jaksanut juosta aina vähän pidemmän matkan kerralla. Tänään tein uudet ennätykset ja tässä mun tän päivän lenkin saldo:
6 min kävely
12 min juoksu
4 min kävely
4 min 30 sek juoksu
3 min kävely
4 min juoksu
4 min 30 sek kävely
5 min 30 sek juoksu
3 min 30 sek kävely
--> yhteensä 21 min kävelyä, 26 min juoksua
Noilla juoksuosuuksilla en vetänyt itseäni ihan piippuun, olisin siis periaatteessa jaksanut juosta kerrallaan vähän kauemminkin, mutta mun juoksumatkat meni just sopivasti siten, että aina kun oli hiekkatietä, mä juoksin ja sitten kun hiekkatie vaihtui asfaltiksi, mä vaihdoin juoksun kävelyksi.
Oon erityisen ylpeä tosta 12 minsan ekasta juoksupätkästä! Tää nyt kuulostaa ehkä monen mielestä täysin naurettavalta, mutta mä en oo varmaan ikinä elämässäni juossut 12 minuuttia putkeen! Kuulen siis korvissani historian lehtien havinaa! Samalla 12 minuuttia tarkoittaa Cooperin testiä. En ole koskaan joutunut koulussa tai missään muuallakaan juoksemaan Cooperia ja oon ollut tosi helpottunut, koska oon aina ollut varma, että enhän mä mitään 12 minsaa jaksa yhteen menoon edes juosta. Nyt tuli sitten toikin hypoteesi todistettua vääräksi!
Kunto siis nousee ihan uskomatonta vauhtia! Tosin toisaalta mä vähän luulen, että tää juokseminen on ollut mulle myös aika psykologinen juttu. Oon jotenkin uskotellut itselleni, että mä en jaksa juosta ja sen vuoksi oon luovuttanut jo ennen kuin oon edes yrittänyt. On hyvin mahdollista, että jo mun ekalla varsinaisella juoksu-kävely-lenkillä mä olisin ton 12 min jaksanut tuosta, mutta en silloin vielä siihen itse uskonut. Nyt kun tietää, että viime lenkillä mä jaksoin juosta niin ja niin kauan, niin kyllä mä tälläkin kertaa jaksan juosta vähintään yhtä pitkän matkan. Niin sitä sitten joka kerta tsempaa itseään vähän enemmän ja hyvä olo valtaa mielen ja kropan, kun huomaa, että todella jaksaa juosta. Seuraavalla lenkillä onkin tavoite juosta 15 min putkeen ja ehkä mä voisin muutenkin noita muita juoksuosuuksia vähän pidentää.
Tavallisesti juoksen muuten aina iPod korvilla. Se on vähän niin kuin mun personal trainer. Mä aina päätän, et nyt juksen tän biisin loppuun ja sit mä voin seuraavan kappaleen ajan hengähtää ja kävellä jne. Tänään jouduin kuitenkin jättämään mun iPodin kotiin lataukseen ja lähdin lenkille ilman tsemppimusiikkia. Mutta ei kulunut kovinkaan montaa minuuttia, kun mun mieli alkoi soittaa mulle ihan omaa taustamusaa. Ettekä ikinä arvaa, kenen biisit mun päässä alkoi soida: Pelle Miljoona! Hahaa :D En oo ikinä erityisemmin diggaillut Pelleä, mut nyt ekaks jostain alitajunnasta mun päähän kirposi Pellen Juokse villi lapsi -biisi ja sitten jossain vaiheessa kappale vaihtui Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan -kipaleeseen! Pakko myöntää, että noi kappaleet toimi kyllä ihan tajuttoman hyvin tsemppareina! Mut on toi ihmismieli kyllä muuten todella outo... Mulla ei oo mitään mielikuvaa, koska olisin edes noita Pellen kappaleita viimeksi kuullut. En omista yhtään Pellen levyä eikä mun iPodissa oo yhtään Pellen biisiä. No, ehkä pitää joku kaunis päivä uhrata muutama euro Pellen hyväksi. Tai sitten ei ;D
Mut kyllä tän päivän lenkissä oli jotain huonoakin. Mä sain nimittäin vasempaan jalkapohjaani vesikellon. Nyt jalka on siis vähän arka. Pitää siis pitää ehkä pari päivää taukoa ennen kuin palaan lenkkipolulle. Harmi. Jos joku osaa antaa hyvän neuvon, miten vesikellosta pääsee mahdollisimman nopeasti eroon, niin sana on taas vapaa.
Huomenna onkin sitten taas viikkomittauksen vuoro. Hauskat viikonloput!
Mä oon tässä parin viime viikon aikana alkanut juosta. Kuten joku ehkä muistaakin, oon aikaisemmin kirjoittanut, miten vastenmielistä juoksu mulle aina on ollut. Mulle on iskenyt aina jo parin sadan metrin jälkeen ihan hirvee pistos kylkeen ja sit tuntuu, et happi loppuu ja jalat ei enää kanna. Siis parin sadan metrin jälkeen!
Nyt mä oon kuitenkin päättänyt kohottaa juoksukuntoani kunnolla. Netissä on kuulemma ties mitä juoksuohjelmia, mut mä en oo ainakaan toistaiseksi vielä alkanut mitään sellaista noudattaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia, niin voi kuitenkin vinkata mullekin :)
Oon käynyt nyt keskimäärin 2 - 3 kertaa viikossa juoksulenkillä. Tai siis lenkillä, joka sisältää juoksua. Vuorottelen nimittäin lenkilläni kävely- ja juoksuosuuksia. Ekalla kerralla jaksoin juosta ehkä aina pari minuuttia kerralla ja sitten vaihdoin kävelyyn, kunnes tuntui taas siltä, että vois lähteä juoksemaan. Lenkin mitta kokonaisuudessaan on arviolta noin 7 km, tai sanotaan nyt 6 - 8 km, kun oon niin tajuttoman huono arvioimaan etäisyyksiä. On ihan uskomatonta, miten mä oon joka kerralla jaksanut juosta aina vähän pidemmän matkan kerralla. Tänään tein uudet ennätykset ja tässä mun tän päivän lenkin saldo:
6 min kävely
12 min juoksu
4 min kävely
4 min 30 sek juoksu
3 min kävely
4 min juoksu
4 min 30 sek kävely
5 min 30 sek juoksu
3 min 30 sek kävely
--> yhteensä 21 min kävelyä, 26 min juoksua
Noilla juoksuosuuksilla en vetänyt itseäni ihan piippuun, olisin siis periaatteessa jaksanut juosta kerrallaan vähän kauemminkin, mutta mun juoksumatkat meni just sopivasti siten, että aina kun oli hiekkatietä, mä juoksin ja sitten kun hiekkatie vaihtui asfaltiksi, mä vaihdoin juoksun kävelyksi.
Oon erityisen ylpeä tosta 12 minsan ekasta juoksupätkästä! Tää nyt kuulostaa ehkä monen mielestä täysin naurettavalta, mutta mä en oo varmaan ikinä elämässäni juossut 12 minuuttia putkeen! Kuulen siis korvissani historian lehtien havinaa! Samalla 12 minuuttia tarkoittaa Cooperin testiä. En ole koskaan joutunut koulussa tai missään muuallakaan juoksemaan Cooperia ja oon ollut tosi helpottunut, koska oon aina ollut varma, että enhän mä mitään 12 minsaa jaksa yhteen menoon edes juosta. Nyt tuli sitten toikin hypoteesi todistettua vääräksi!
Kunto siis nousee ihan uskomatonta vauhtia! Tosin toisaalta mä vähän luulen, että tää juokseminen on ollut mulle myös aika psykologinen juttu. Oon jotenkin uskotellut itselleni, että mä en jaksa juosta ja sen vuoksi oon luovuttanut jo ennen kuin oon edes yrittänyt. On hyvin mahdollista, että jo mun ekalla varsinaisella juoksu-kävely-lenkillä mä olisin ton 12 min jaksanut tuosta, mutta en silloin vielä siihen itse uskonut. Nyt kun tietää, että viime lenkillä mä jaksoin juosta niin ja niin kauan, niin kyllä mä tälläkin kertaa jaksan juosta vähintään yhtä pitkän matkan. Niin sitä sitten joka kerta tsempaa itseään vähän enemmän ja hyvä olo valtaa mielen ja kropan, kun huomaa, että todella jaksaa juosta. Seuraavalla lenkillä onkin tavoite juosta 15 min putkeen ja ehkä mä voisin muutenkin noita muita juoksuosuuksia vähän pidentää.
Tavallisesti juoksen muuten aina iPod korvilla. Se on vähän niin kuin mun personal trainer. Mä aina päätän, et nyt juksen tän biisin loppuun ja sit mä voin seuraavan kappaleen ajan hengähtää ja kävellä jne. Tänään jouduin kuitenkin jättämään mun iPodin kotiin lataukseen ja lähdin lenkille ilman tsemppimusiikkia. Mutta ei kulunut kovinkaan montaa minuuttia, kun mun mieli alkoi soittaa mulle ihan omaa taustamusaa. Ettekä ikinä arvaa, kenen biisit mun päässä alkoi soida: Pelle Miljoona! Hahaa :D En oo ikinä erityisemmin diggaillut Pelleä, mut nyt ekaks jostain alitajunnasta mun päähän kirposi Pellen Juokse villi lapsi -biisi ja sitten jossain vaiheessa kappale vaihtui Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan -kipaleeseen! Pakko myöntää, että noi kappaleet toimi kyllä ihan tajuttoman hyvin tsemppareina! Mut on toi ihmismieli kyllä muuten todella outo... Mulla ei oo mitään mielikuvaa, koska olisin edes noita Pellen kappaleita viimeksi kuullut. En omista yhtään Pellen levyä eikä mun iPodissa oo yhtään Pellen biisiä. No, ehkä pitää joku kaunis päivä uhrata muutama euro Pellen hyväksi. Tai sitten ei ;D
Mut kyllä tän päivän lenkissä oli jotain huonoakin. Mä sain nimittäin vasempaan jalkapohjaani vesikellon. Nyt jalka on siis vähän arka. Pitää siis pitää ehkä pari päivää taukoa ennen kuin palaan lenkkipolulle. Harmi. Jos joku osaa antaa hyvän neuvon, miten vesikellosta pääsee mahdollisimman nopeasti eroon, niin sana on taas vapaa.
Huomenna onkin sitten taas viikkomittauksen vuoro. Hauskat viikonloput!
perjantai 28. toukokuuta 2010
Hiljaisuus
Tässä onkin melkein pari viikkoa vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin. Olin viime viikolla reissussa ja tällä viikolla on ollut muuten vaan kova kiire, joten en ole ehtinyt pahemmin ajatuksiani kirjoitella. Nyt oon kuitenkin jälleen mukana kuvioissa ja yritän jatkossa kirjoitella taas vähän useammin.
Viime viikon mittaustuloksissa oli pientä jumitusta havaittavissa. Takana oli helteisen lämmin viikko ja olin syönyt lähes päivittäin jäätelöä. Iso miinus! Lisäksi matkasin viikolla kotiin porukoiden luokse enkä pystynyt kunnolla vastustamaan äidin lihapatojen kutsua. Vaikka ruoka oli periaatteessa ihan tavallista kotiruokaa, niin kyllä se sitten kuitenkin oli aika paljon tuhdimpaa kuin mun omat raejuustomössöt... Viime viikon punnituksessa paino pysyi siis samana ja muutenkin mitat pienenivät vain ihan vähän, jos ollenkaan. Toivottavasti ylihuomenna olisi taas parempia uutisia tiedossa...
Tapasin tossa muuten pari päivää sitten yhden hyvän vanhan ystäväni, jonka kanssa me nähdään nykyään ihan liian harvoin. Viimeks oltiin nähty joskus tammikuun pakkasilla! Nyt siis nähtiin pitkästä aikaa ja voi että, toi mun ystävä oli laihtunut ihan tajuttomasti! Ei toi ystävä ikinä mikään lihava ole ollut, mutta hän on ruumiinrakenteeltaan hieman "iso" eli isoluinen ja lihaksikas ja ehkä siinä on ollut ihan vähän ylimääräistä lihasten ja luiden ympärillä. Tosi nätti tyttö kuitenkin ja aina ihan normaalipainoinenkin. No, nyt kaveri oli muutama kuukausi sitten aloittuanut uuden elämän ja laihtunut melkein kymmenen kiloa! Tulos oli saavutettu ihan yksinkertaisesti eli aerobista liikuntaa lisäämällä ja vastaavasti syömistä vähentämällä. Ystävä ei ollut kieltänyt itseltään mitään totaalisesti, mutta oli yleisesti pienentänyt aterioiden annoskokoa ja jättänyt herkuttelut yhteen päivään viikossa.
Noi mun ystävän saavutukset kyllä kannustavat muakin jatkamaan tätä uutta elämää! Lisäksi toi mun ystävä huomasi, että mäkin olen tässä ihan vähän laihtunut :) Myös mun äiti muuten kysyi viime viikolla, että olenko mä laihtunut. Mähän en ole kertonut tän blogin ulkopuolella kenellekään, että yritän laihtua, joten kyllä noi pienet vihjailut mun laihtumisesta ihmeellisesti antaa lisäenergiaa :)
Tänään törmäsin muuten aivan ihanan kuuloiseen kakkureseptiin. Tsekatkaa täältä, jos uskallatte :) Sitten kun painan alle 60 kiloa, niin teen tollaisen kakun. Jos mun aikataulut pitää, niin paino on alle 60 kg, kun mun parhaalla ystävällä on synttärit. Voisin siis leipoa hänelle kakun ja maistaa sitä itse pienen palan siinä samalla. Vielä pitäis siis muutama viikko tyytyä vain haaveilemaan tosta kakusta...
Nyt mun pitää lopettaa, mutta huomenna tai viimeistään sunnuntaina mä palaan taas kirjoittamaan.
Viime viikon mittaustuloksissa oli pientä jumitusta havaittavissa. Takana oli helteisen lämmin viikko ja olin syönyt lähes päivittäin jäätelöä. Iso miinus! Lisäksi matkasin viikolla kotiin porukoiden luokse enkä pystynyt kunnolla vastustamaan äidin lihapatojen kutsua. Vaikka ruoka oli periaatteessa ihan tavallista kotiruokaa, niin kyllä se sitten kuitenkin oli aika paljon tuhdimpaa kuin mun omat raejuustomössöt... Viime viikon punnituksessa paino pysyi siis samana ja muutenkin mitat pienenivät vain ihan vähän, jos ollenkaan. Toivottavasti ylihuomenna olisi taas parempia uutisia tiedossa...
Tapasin tossa muuten pari päivää sitten yhden hyvän vanhan ystäväni, jonka kanssa me nähdään nykyään ihan liian harvoin. Viimeks oltiin nähty joskus tammikuun pakkasilla! Nyt siis nähtiin pitkästä aikaa ja voi että, toi mun ystävä oli laihtunut ihan tajuttomasti! Ei toi ystävä ikinä mikään lihava ole ollut, mutta hän on ruumiinrakenteeltaan hieman "iso" eli isoluinen ja lihaksikas ja ehkä siinä on ollut ihan vähän ylimääräistä lihasten ja luiden ympärillä. Tosi nätti tyttö kuitenkin ja aina ihan normaalipainoinenkin. No, nyt kaveri oli muutama kuukausi sitten aloittuanut uuden elämän ja laihtunut melkein kymmenen kiloa! Tulos oli saavutettu ihan yksinkertaisesti eli aerobista liikuntaa lisäämällä ja vastaavasti syömistä vähentämällä. Ystävä ei ollut kieltänyt itseltään mitään totaalisesti, mutta oli yleisesti pienentänyt aterioiden annoskokoa ja jättänyt herkuttelut yhteen päivään viikossa.
Noi mun ystävän saavutukset kyllä kannustavat muakin jatkamaan tätä uutta elämää! Lisäksi toi mun ystävä huomasi, että mäkin olen tässä ihan vähän laihtunut :) Myös mun äiti muuten kysyi viime viikolla, että olenko mä laihtunut. Mähän en ole kertonut tän blogin ulkopuolella kenellekään, että yritän laihtua, joten kyllä noi pienet vihjailut mun laihtumisesta ihmeellisesti antaa lisäenergiaa :)
Tänään törmäsin muuten aivan ihanan kuuloiseen kakkureseptiin. Tsekatkaa täältä, jos uskallatte :) Sitten kun painan alle 60 kiloa, niin teen tollaisen kakun. Jos mun aikataulut pitää, niin paino on alle 60 kg, kun mun parhaalla ystävällä on synttärit. Voisin siis leipoa hänelle kakun ja maistaa sitä itse pienen palan siinä samalla. Vielä pitäis siis muutama viikko tyytyä vain haaveilemaan tosta kakusta...
Nyt mun pitää lopettaa, mutta huomenna tai viimeistään sunnuntaina mä palaan taas kirjoittamaan.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Uudet mitat
Nyt on suunnilleen kuukausi takana tätä uutta elämää! Onneksi myös tulosta on syntynyt, vaikka ei tässä mitään maailman kahdeksatta ihmettä oo päässytkään syntymään. Viime viikko näyttää mittanauhan mukaan menneen tosi kivasti: vaikka vaa'an mukaan on lähtenyt "vain" kilo (oon kyllä erittäin tyytyväinen kilo/viikko-tahtiin!), niin sekä vyötäröltä, jenkkiksistä että lantiosta on lähtenyt 1,5 cm verrattuna viime viikkoon! En yhtään tiedä, miten tavallisesti muilla laihduttajilla kilon pudotus näkyy muissa mitoissa (saa kommentoida :)), mut mulle pääjuttu on, että mitat pienenee.
Eilen menin muuten syömään Marianne-tuutin. Toi oli ihan tietoinen valinta, ei mikään energiavajarin aiheuttama piinaava makeanhimokohtaussortuminen, jossa kädet täristen revin jätskin kääreet menemään ja hotkaisen koko tuutin puolessa minsassa. Tiesin jo ennen ruokakauppaan menoa, että ostan lämpimän sään kunniaksi yhden jäätelön ja syön sen nautiskellen illalla. Illalla mä tosiaan sitten nautin tuutin ihanasta mausta ja syönnin jälkeen olo oli hyvä. Morkkis ei iskenyt eikä toisaalta jäänyt sellainen fiilis, et nyt on pakko saada lisää jotain hyvää ja vähän äkkiä. Muistaako muuten kukaan, että Marianne-tuutteja oli myös joskus 90-luvulla? Niissä tuuteissa oli ihan tajuttoman ihanaa se hieman löysä piparminttu-suklaa-kastike, joka kiemurteli spiraalina tötterön uumenissa. Näissä uusissa Marianne-tuuteissa ei vastaavaa soosia ole, mikä on pieni pettymys. Tosin uusissa tuuteissa vohveli on sopivan rapeeta, ei sellaista pehmennyttä paperimassaa. Muistelisin myös, että vanhoissa tuuteissa oli Marianne-rouhetta myös jätskin seassa, ei pelkästään päälle ripoteltuna... Mut hyvää toi uusi tuuttikin siis on!
Tälle päivälle oon laatinut itselleni seuraavanlaisen ruokailuohjelman:
aamupala: keitetty muna, 2 viipaletta vesimelonia, 1,5 dl Valion vähäkalorista vadelmakeittoa
lounas: 1 kpl omatekemiä jauhelihapihvejä, 50 g raejuustoa, 1 rkl Pirkan sinappikurkkusalaattia, tomaatti
päivällinen: sama setti kuin lounaaksi (kaksi pienempää ateriaa päivässä on kuulemma parempi vaihtoehto kuin yksi iso...)
iltapala: 125 g Ehrmanns-rahkaa puolukalla
Liikunnan suhteen ajattelin jossain vaiheessa käydä heittämässä noin tunnin lenkin.
Eilen menin muuten syömään Marianne-tuutin. Toi oli ihan tietoinen valinta, ei mikään energiavajarin aiheuttama piinaava makeanhimokohtaussortuminen, jossa kädet täristen revin jätskin kääreet menemään ja hotkaisen koko tuutin puolessa minsassa. Tiesin jo ennen ruokakauppaan menoa, että ostan lämpimän sään kunniaksi yhden jäätelön ja syön sen nautiskellen illalla. Illalla mä tosiaan sitten nautin tuutin ihanasta mausta ja syönnin jälkeen olo oli hyvä. Morkkis ei iskenyt eikä toisaalta jäänyt sellainen fiilis, et nyt on pakko saada lisää jotain hyvää ja vähän äkkiä. Muistaako muuten kukaan, että Marianne-tuutteja oli myös joskus 90-luvulla? Niissä tuuteissa oli ihan tajuttoman ihanaa se hieman löysä piparminttu-suklaa-kastike, joka kiemurteli spiraalina tötterön uumenissa. Näissä uusissa Marianne-tuuteissa ei vastaavaa soosia ole, mikä on pieni pettymys. Tosin uusissa tuuteissa vohveli on sopivan rapeeta, ei sellaista pehmennyttä paperimassaa. Muistelisin myös, että vanhoissa tuuteissa oli Marianne-rouhetta myös jätskin seassa, ei pelkästään päälle ripoteltuna... Mut hyvää toi uusi tuuttikin siis on!
Tälle päivälle oon laatinut itselleni seuraavanlaisen ruokailuohjelman:
aamupala: keitetty muna, 2 viipaletta vesimelonia, 1,5 dl Valion vähäkalorista vadelmakeittoa
lounas: 1 kpl omatekemiä jauhelihapihvejä, 50 g raejuustoa, 1 rkl Pirkan sinappikurkkusalaattia, tomaatti
päivällinen: sama setti kuin lounaaksi (kaksi pienempää ateriaa päivässä on kuulemma parempi vaihtoehto kuin yksi iso...)
iltapala: 125 g Ehrmanns-rahkaa puolukalla
Liikunnan suhteen ajattelin jossain vaiheessa käydä heittämässä noin tunnin lenkin.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Ukkosta ilmassa
kuva täältäTänään on ollut ihan superflegmaattinen päivä. Kaikki alkoi jo aamulla, kun meinasin nukkua pommiin. En muista ollenkaan, että kello olis soinut. Äkkiä vaan havahduin ulkona jyrisseeseen ukkoseen ja olin saada slaagin, kun tajusin, että meinaan myöhästyä tentistä. Vedin nopeesti naamaan vähän rahkaa samalla kun puin ja sitten lähdin kiiruhtamaan kohti koulua. Vaikka mulla oli kiire, mä en saanut revittyä itestäni yhtään tehoja irti. Tuntui, että olisin vaan löntystellyt paikallani! Yöllä oli satanut vettä ja ilma oli tosi painostava ja kostea. Oli melkein kuin jossain tropiikissa.
Ehdin onneks tenttiin ajoissa, ja tais se tentti mennä loppujen lopuks kans ihan ok. Mun oli tarkoitus aamulla vielä vähän kerrata, mut taisin mä jotenkin selvitä ilman viimeisiä paniikkikertauksiakin. Tentin jälkeen olo oli kuitenkin yhä tosi löysä. Mä menin istuskelemaan koulun atk-luokkaan ja surffailin ihan turhilla sivuilla, vaikka oikeesti olis pitänyt tehdä kouluhommia. Ne siirty nyt sit huomiseksi. Tai ylihuomiseksi. Tai ens viikkoon. Sit raahauduin takas kotiin ja söin vähän, mut en siitäkään saanut tuntuvaa lisäenergiaa. Yritin hetken uppoutua hyvään kirjaan, mut en mä jaksanut sitäkään tehdä, joten menin pienille päikkäreille, jotka venyikin taas kolmituntisiksi. Päikkäreiden jälkeen vähän siivosin ja sit olikin jo aika taas syödä. Ruokailun jälkeen oon jatkanut zombeilua ja tuijottanut lähinnä telkkaria. Tänään tulee Suurin pudottaja -tuplat ja lisäks just alko Suomen lätkämatsi.
Mut on tässä velttoilussa ollut jotain hyvääkin: Mua ei oo tänään kiinnostanut yhtään mikään, ei edes HERKUTTELU! Joku olis voinut tuoda mun eteen ties mitä ihania suklaahoukutuksia, ja vaikka mä olisin haistanut niiden lumoavan tuoksun, mä olisin voinut ihan pokkana katsella herkkuja ilman kiduttavaa himoa.
Huomenna on kuitenkin pakko skarpata! Tän päivän flegmailu on toivottavasti johtunut pelkästään koko päivän jatkuneesta ukkosesta. Huomenna mä herään klo 8. Lähden sit lenkille ennen aamupalaa ja ennen kuin on liian kuuma (huomennakin pitäis olla hellettä). Lenkin jälkeen vedän pienet lihaskunnot, minkä jälkeen siirryn vähitellen aamupalaan. Eiköhän tolla tavalla päivä lähde ihan hyvin käyntiin.
Tänään mä oon syönyt:
aamupala: 125 g Ehrman-rahkaa, pakastemarjoja ja tilkka Valion vähäkalorista mustikkasoppaa
lounas: 100 g raejuustoa, 75 g tonnikalaa, pala kurkkua, vähän omenaa
päivällinen: yhden munan munakas muutamalla kinkkusiivulla, yhdellä tuoreella herkkusienellä, puolikkaalla sipulilla ja maustettuna tilkalla Sweet Thai -soosilla ja ripauksella mustapippuria
iltapala: 125 g rahkaa, 2 tl puolukkahilloa/puolukkasurvosta
Ehdin onneks tenttiin ajoissa, ja tais se tentti mennä loppujen lopuks kans ihan ok. Mun oli tarkoitus aamulla vielä vähän kerrata, mut taisin mä jotenkin selvitä ilman viimeisiä paniikkikertauksiakin. Tentin jälkeen olo oli kuitenkin yhä tosi löysä. Mä menin istuskelemaan koulun atk-luokkaan ja surffailin ihan turhilla sivuilla, vaikka oikeesti olis pitänyt tehdä kouluhommia. Ne siirty nyt sit huomiseksi. Tai ylihuomiseksi. Tai ens viikkoon. Sit raahauduin takas kotiin ja söin vähän, mut en siitäkään saanut tuntuvaa lisäenergiaa. Yritin hetken uppoutua hyvään kirjaan, mut en mä jaksanut sitäkään tehdä, joten menin pienille päikkäreille, jotka venyikin taas kolmituntisiksi. Päikkäreiden jälkeen vähän siivosin ja sit olikin jo aika taas syödä. Ruokailun jälkeen oon jatkanut zombeilua ja tuijottanut lähinnä telkkaria. Tänään tulee Suurin pudottaja -tuplat ja lisäks just alko Suomen lätkämatsi.
Mut on tässä velttoilussa ollut jotain hyvääkin: Mua ei oo tänään kiinnostanut yhtään mikään, ei edes HERKUTTELU! Joku olis voinut tuoda mun eteen ties mitä ihania suklaahoukutuksia, ja vaikka mä olisin haistanut niiden lumoavan tuoksun, mä olisin voinut ihan pokkana katsella herkkuja ilman kiduttavaa himoa.
Huomenna on kuitenkin pakko skarpata! Tän päivän flegmailu on toivottavasti johtunut pelkästään koko päivän jatkuneesta ukkosesta. Huomenna mä herään klo 8. Lähden sit lenkille ennen aamupalaa ja ennen kuin on liian kuuma (huomennakin pitäis olla hellettä). Lenkin jälkeen vedän pienet lihaskunnot, minkä jälkeen siirryn vähitellen aamupalaan. Eiköhän tolla tavalla päivä lähde ihan hyvin käyntiin.
Tänään mä oon syönyt:
aamupala: 125 g Ehrman-rahkaa, pakastemarjoja ja tilkka Valion vähäkalorista mustikkasoppaa
lounas: 100 g raejuustoa, 75 g tonnikalaa, pala kurkkua, vähän omenaa
päivällinen: yhden munan munakas muutamalla kinkkusiivulla, yhdellä tuoreella herkkusienellä, puolikkaalla sipulilla ja maustettuna tilkalla Sweet Thai -soosilla ja ripauksella mustapippuria
iltapala: 125 g rahkaa, 2 tl puolukkahilloa/puolukkasurvosta
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Idioottivarma tapa laihtua
kuva täältäVoi tota Karvista... Kyllä läski läskin tuntee!
Tänään pusu-laatikko alko taas vainota mua. Teki hirveesti mieli napsia yks tai kaks tai kakskytviis suukkoa. Seuraten Karvisen logiikkaa: jos mä nyt kerralla vedän koko loodan, niin eipä se mua enää jatkossa vainoo. Tavalla tai toisella varmaan joka ikiselle laihduttajalle tuttu ajatusketju. Onneks sain kuitenkin taas kontrolloitua himoni, mut silti keskittymiskyky oli oikeastaan koko päivän vähän hakusessa, kun teki mieli jotain hyvää.
Illalla mä sit ajattelin, et meen pienelle kävelylle ja sit kun tuun takas kotiin, käyn nopee Siwassa ja ostan itselleni vaikka tikkarin. Sää oli kuitenkin niin ihana, että mun pieni kävely venyi vähän pidemmäksi lenkiksi ja yhtäkkiä mun teki mieli alkaa juosta. Niinpä mä aloin juosta ja juoksin ehkä 500 metriä, mikä mulle on taas ihan mieletön saavutus, koska mähän en oo ikinä tykännyt juoksemisesta enkä oikeastaan ikinä oo juossut. Ton 500 metrin päästä olin ihan kuitti, mut yritin jatkaa reipasta kävelytahtia eteenpäin. Parin minsan jälkeen mun teki mieli taas juosta ja vedin taas lyhyehkön spurtin. Jatkoin sit tota juoksu-kävely-juoksu-rumbaa koko loppulenkin. Kun palasin kotiin, ohitin tyynen rauhallisesti Siwan enkä siis mennyt ostamaan edes sitä yhtä tikkaria.
Kotona olin ihan hiestä märkä ja naama oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Jalat oli ihan makaronia ja olo tajuttoman hyvä! Menin suihkuun ja suihkun jälkeen hellin jalkojani rentouttavalla mintturasvalla. Nyt ei tee yhtään mieli mitään hyvää ja muutenkin elämä taas hymyilee!
Nyt tarkkana kaikki laihduttajat! Idioottivarma tapa karistaa kiloja: aina kun tekee mieli herkutella, lähde lenkille! Mässäilyn jälkeen iskee kuitenkin hirvee morkkis, kun taas lenkin jälkeen olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin mahtava :)
Tänään pusu-laatikko alko taas vainota mua. Teki hirveesti mieli napsia yks tai kaks tai kakskytviis suukkoa. Seuraten Karvisen logiikkaa: jos mä nyt kerralla vedän koko loodan, niin eipä se mua enää jatkossa vainoo. Tavalla tai toisella varmaan joka ikiselle laihduttajalle tuttu ajatusketju. Onneks sain kuitenkin taas kontrolloitua himoni, mut silti keskittymiskyky oli oikeastaan koko päivän vähän hakusessa, kun teki mieli jotain hyvää.
Illalla mä sit ajattelin, et meen pienelle kävelylle ja sit kun tuun takas kotiin, käyn nopee Siwassa ja ostan itselleni vaikka tikkarin. Sää oli kuitenkin niin ihana, että mun pieni kävely venyi vähän pidemmäksi lenkiksi ja yhtäkkiä mun teki mieli alkaa juosta. Niinpä mä aloin juosta ja juoksin ehkä 500 metriä, mikä mulle on taas ihan mieletön saavutus, koska mähän en oo ikinä tykännyt juoksemisesta enkä oikeastaan ikinä oo juossut. Ton 500 metrin päästä olin ihan kuitti, mut yritin jatkaa reipasta kävelytahtia eteenpäin. Parin minsan jälkeen mun teki mieli taas juosta ja vedin taas lyhyehkön spurtin. Jatkoin sit tota juoksu-kävely-juoksu-rumbaa koko loppulenkin. Kun palasin kotiin, ohitin tyynen rauhallisesti Siwan enkä siis mennyt ostamaan edes sitä yhtä tikkaria.
Kotona olin ihan hiestä märkä ja naama oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Jalat oli ihan makaronia ja olo tajuttoman hyvä! Menin suihkuun ja suihkun jälkeen hellin jalkojani rentouttavalla mintturasvalla. Nyt ei tee yhtään mieli mitään hyvää ja muutenkin elämä taas hymyilee!
Nyt tarkkana kaikki laihduttajat! Idioottivarma tapa karistaa kiloja: aina kun tekee mieli herkutella, lähde lenkille! Mässäilyn jälkeen iskee kuitenkin hirvee morkkis, kun taas lenkin jälkeen olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin mahtava :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)