kuva täältäVoi tota Karvista... Kyllä läski läskin tuntee!
Tänään pusu-laatikko alko taas vainota mua. Teki hirveesti mieli napsia yks tai kaks tai kakskytviis suukkoa. Seuraten Karvisen logiikkaa: jos mä nyt kerralla vedän koko loodan, niin eipä se mua enää jatkossa vainoo. Tavalla tai toisella varmaan joka ikiselle laihduttajalle tuttu ajatusketju. Onneks sain kuitenkin taas kontrolloitua himoni, mut silti keskittymiskyky oli oikeastaan koko päivän vähän hakusessa, kun teki mieli jotain hyvää.
Illalla mä sit ajattelin, et meen pienelle kävelylle ja sit kun tuun takas kotiin, käyn nopee Siwassa ja ostan itselleni vaikka tikkarin. Sää oli kuitenkin niin ihana, että mun pieni kävely venyi vähän pidemmäksi lenkiksi ja yhtäkkiä mun teki mieli alkaa juosta. Niinpä mä aloin juosta ja juoksin ehkä 500 metriä, mikä mulle on taas ihan mieletön saavutus, koska mähän en oo ikinä tykännyt juoksemisesta enkä oikeastaan ikinä oo juossut. Ton 500 metrin päästä olin ihan kuitti, mut yritin jatkaa reipasta kävelytahtia eteenpäin. Parin minsan jälkeen mun teki mieli taas juosta ja vedin taas lyhyehkön spurtin. Jatkoin sit tota juoksu-kävely-juoksu-rumbaa koko loppulenkin. Kun palasin kotiin, ohitin tyynen rauhallisesti Siwan enkä siis mennyt ostamaan edes sitä yhtä tikkaria.
Kotona olin ihan hiestä märkä ja naama oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Jalat oli ihan makaronia ja olo tajuttoman hyvä! Menin suihkuun ja suihkun jälkeen hellin jalkojani rentouttavalla mintturasvalla. Nyt ei tee yhtään mieli mitään hyvää ja muutenkin elämä taas hymyilee!
Nyt tarkkana kaikki laihduttajat! Idioottivarma tapa karistaa kiloja: aina kun tekee mieli herkutella, lähde lenkille! Mässäilyn jälkeen iskee kuitenkin hirvee morkkis, kun taas lenkin jälkeen olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin mahtava :)
Tänään pusu-laatikko alko taas vainota mua. Teki hirveesti mieli napsia yks tai kaks tai kakskytviis suukkoa. Seuraten Karvisen logiikkaa: jos mä nyt kerralla vedän koko loodan, niin eipä se mua enää jatkossa vainoo. Tavalla tai toisella varmaan joka ikiselle laihduttajalle tuttu ajatusketju. Onneks sain kuitenkin taas kontrolloitua himoni, mut silti keskittymiskyky oli oikeastaan koko päivän vähän hakusessa, kun teki mieli jotain hyvää.
Illalla mä sit ajattelin, et meen pienelle kävelylle ja sit kun tuun takas kotiin, käyn nopee Siwassa ja ostan itselleni vaikka tikkarin. Sää oli kuitenkin niin ihana, että mun pieni kävely venyi vähän pidemmäksi lenkiksi ja yhtäkkiä mun teki mieli alkaa juosta. Niinpä mä aloin juosta ja juoksin ehkä 500 metriä, mikä mulle on taas ihan mieletön saavutus, koska mähän en oo ikinä tykännyt juoksemisesta enkä oikeastaan ikinä oo juossut. Ton 500 metrin päästä olin ihan kuitti, mut yritin jatkaa reipasta kävelytahtia eteenpäin. Parin minsan jälkeen mun teki mieli taas juosta ja vedin taas lyhyehkön spurtin. Jatkoin sit tota juoksu-kävely-juoksu-rumbaa koko loppulenkin. Kun palasin kotiin, ohitin tyynen rauhallisesti Siwan enkä siis mennyt ostamaan edes sitä yhtä tikkaria.
Kotona olin ihan hiestä märkä ja naama oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Jalat oli ihan makaronia ja olo tajuttoman hyvä! Menin suihkuun ja suihkun jälkeen hellin jalkojani rentouttavalla mintturasvalla. Nyt ei tee yhtään mieli mitään hyvää ja muutenkin elämä taas hymyilee!
Nyt tarkkana kaikki laihduttajat! Idioottivarma tapa karistaa kiloja: aina kun tekee mieli herkutella, lähde lenkille! Mässäilyn jälkeen iskee kuitenkin hirvee morkkis, kun taas lenkin jälkeen olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin mahtava :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti