Juokse villi lapsi

Hallelujah! Mä jaksan JUOSTA!!!

Mä oon tässä parin viime viikon aikana alkanut juosta. Kuten joku ehkä muistaakin, oon aikaisemmin kirjoittanut, miten vastenmielistä juoksu mulle aina on ollut. Mulle on iskenyt aina jo parin sadan metrin jälkeen ihan hirvee pistos kylkeen ja sit tuntuu, et happi loppuu ja jalat ei enää kanna. Siis parin sadan metrin jälkeen!

Nyt mä oon kuitenkin päättänyt kohottaa juoksukuntoani kunnolla. Netissä on kuulemma ties mitä juoksuohjelmia, mut mä en oo ainakaan toistaiseksi vielä alkanut mitään sellaista noudattaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia, niin voi kuitenkin vinkata mullekin :)

Oon käynyt nyt keskimäärin 2 - 3 kertaa viikossa juoksulenkillä. Tai siis lenkillä, joka sisältää juoksua. Vuorottelen nimittäin lenkilläni kävely- ja juoksuosuuksia. Ekalla kerralla jaksoin juosta ehkä aina pari minuuttia kerralla ja sitten vaihdoin kävelyyn, kunnes tuntui taas siltä, että vois lähteä juoksemaan. Lenkin mitta kokonaisuudessaan on arviolta noin 7 km, tai sanotaan nyt 6 - 8 km, kun oon niin tajuttoman huono arvioimaan etäisyyksiä. On ihan uskomatonta, miten mä oon joka kerralla jaksanut juosta aina vähän pidemmän matkan kerralla. Tänään tein uudet ennätykset ja tässä mun tän päivän lenkin saldo:

6 min kävely
12 min juoksu
4 min kävely
4 min 30 sek juoksu
3 min kävely
4 min juoksu
4 min 30 sek kävely
5 min 30 sek juoksu
3 min 30 sek kävely
--> yhteensä 21 min kävelyä, 26 min juoksua

Noilla juoksuosuuksilla en vetänyt itseäni ihan piippuun, olisin siis periaatteessa jaksanut juosta kerrallaan vähän kauemminkin, mutta mun juoksumatkat meni just sopivasti siten, että aina kun oli hiekkatietä, mä juoksin ja sitten kun hiekkatie vaihtui asfaltiksi, mä vaihdoin juoksun kävelyksi.

Oon erityisen ylpeä tosta 12 minsan ekasta juoksupätkästä! Tää nyt kuulostaa ehkä monen mielestä täysin naurettavalta, mutta mä en oo varmaan ikinä elämässäni juossut 12 minuuttia putkeen! Kuulen siis korvissani historian lehtien havinaa! Samalla 12 minuuttia tarkoittaa Cooperin testiä. En ole koskaan joutunut koulussa tai missään muuallakaan juoksemaan Cooperia ja oon ollut tosi helpottunut, koska oon aina ollut varma, että enhän mä mitään 12 minsaa jaksa yhteen menoon edes juosta. Nyt tuli sitten toikin hypoteesi todistettua vääräksi!

Kunto siis nousee ihan uskomatonta vauhtia! Tosin toisaalta mä vähän luulen, että tää juokseminen on ollut mulle myös aika psykologinen juttu. Oon jotenkin uskotellut itselleni, että mä en jaksa juosta ja sen vuoksi oon luovuttanut jo ennen kuin oon edes yrittänyt. On hyvin mahdollista, että jo mun ekalla varsinaisella juoksu-kävely-lenkillä mä olisin ton 12 min jaksanut tuosta, mutta en silloin vielä siihen itse uskonut. Nyt kun tietää, että viime lenkillä mä jaksoin juosta niin ja niin kauan, niin kyllä mä tälläkin kertaa jaksan juosta vähintään yhtä pitkän matkan. Niin sitä sitten joka kerta tsempaa itseään vähän enemmän ja hyvä olo valtaa mielen ja kropan, kun huomaa, että todella jaksaa juosta. Seuraavalla lenkillä onkin tavoite juosta 15 min putkeen ja ehkä mä voisin muutenkin noita muita juoksuosuuksia vähän pidentää.

Tavallisesti juoksen muuten aina iPod korvilla. Se on vähän niin kuin mun personal trainer. Mä aina päätän, et nyt juksen tän biisin loppuun ja sit mä voin seuraavan kappaleen ajan hengähtää ja kävellä jne. Tänään jouduin kuitenkin jättämään mun iPodin kotiin lataukseen ja lähdin lenkille ilman tsemppimusiikkia. Mutta ei kulunut kovinkaan montaa minuuttia, kun mun mieli alkoi soittaa mulle ihan omaa taustamusaa. Ettekä ikinä arvaa, kenen biisit mun päässä alkoi soida: Pelle Miljoona! Hahaa :D En oo ikinä erityisemmin diggaillut Pelleä, mut nyt ekaks jostain alitajunnasta mun päähän kirposi Pellen Juokse villi lapsi -biisi ja sitten jossain vaiheessa kappale vaihtui Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan -kipaleeseen! Pakko myöntää, että noi kappaleet toimi kyllä ihan tajuttoman hyvin tsemppareina! Mut on toi ihmismieli kyllä muuten todella outo... Mulla ei oo mitään mielikuvaa, koska olisin edes noita Pellen kappaleita viimeksi kuullut. En omista yhtään Pellen levyä eikä mun iPodissa oo yhtään Pellen biisiä. No, ehkä pitää joku kaunis päivä uhrata muutama euro Pellen hyväksi. Tai sitten ei ;D

Mut kyllä tän päivän lenkissä oli jotain huonoakin. Mä sain nimittäin vasempaan jalkapohjaani vesikellon. Nyt jalka on siis vähän arka. Pitää siis pitää ehkä pari päivää taukoa ennen kuin palaan lenkkipolulle. Harmi. Jos joku osaa antaa hyvän neuvon, miten vesikellosta pääsee mahdollisimman nopeasti eroon, niin sana on taas vapaa.

Huomenna onkin sitten taas viikkomittauksen vuoro. Hauskat viikonloput!